Keskeneräisyyksiä

Koska parempaakaan ei nyt ole tarjota.

Ihanaa Soft Silkiä. Lanka on tahkeaa, himmeää paksuhkoa bourrettesilkkiä. Värit neuloutuvat räsymattomaisiksi ja muutenkin nämä sävyt vetoavat minuun. Silti oikea murheenkryyni, sanon ma! Pelkästään vyyhtien keriminen aiheutti muutaman kuprun melkein ehyeen parisuhteeseen, erityisesti se tietty vyyhti, joka viimeisen kolmynkymmenen metrin matkalta kietoutui tuhanteen solmuun. Joita parempi puoliskoni selvitteli kärsivällisesti toista tuntia. (Tunnustettakoon, että minä olisin varmaankin käyttänyt saksia ja roskakoria.) Kuvan kerät on yhtä koskematonta lukuunottamatta neulottu ja purettu kahteen kertaan. Ei tästä mitään tuu! Eikä auta haltian opit.

 

Tarkoitus oli neuloa mekko jonka malli oli vuoden takaisessa Suuri Käsityö -lehdessä. Langan metsästin varta vasten jo viime kesänä; väri on lähes täydellinen! Päätin neuloa mekon pyörönä, tehdä hieman muokkauksia vartalo-osaan - ja sille tielle jäin... En osaakaan lähteä vyötärökavennuksiin. Enkä ole uskaltanut edes katsoa paljonko lankaa on jäljellä ja riittääkö se loppuun saakka. Helmaa olen kerran sovittanut ja todennut ettei minulla ole harmainta aavistusta siitä, mitä tästä tulee: kasvava maha sotkee mittasuhteiden tajuni pahan kerran. Mietin, pitäisikö olla sitkeä vai haudata tämä ensi vuoteen saakka. Jälkimmäinen olisi ehkä viisainta.

Mutta mallineuleessa on tiettyä nostalgiaa. Neljä vuotta sitten neuloin samantapaista kellokukkakuviota, valkoisesta puuvillalangasta, kastemekon helmaan.

Esikoinen sai tädiltään kirjeen, joka sisälsi pussillisen siemeniä, lajiltaan "syötäviä kukkia".  Ensimmäisen viikon aikana käytiin monta kertaa päivässä tarkistamassa joko ne kasvavat. Kasvoivathan ne! Olen hämmästynyt siitä, että kolmevuotias on itse huolehtinut kukkien kastelusta päivittäin. Ilman kehotusta, omasta halustaan muistanut ja jaksanut.