Ei meillä juhannussuunnitelmia ollutkaan. Mutta jos olisi ollut, ne olisivat peruuntuneet kuopuksen kuumeilun vuoksi. Juhannus on ehkä ankein kalenterijuhla kerrostalossa vietettäväksi. Jospa ympäristön suunnittelussa olisi edes panostettu yhteisiin lapsiystävällisiin virkistysalueisiin nurmineen, varjoa suovine puineen, penkkeineen ja muurattuine pihagrilleineen, jonka ympärille kaikki olisivat tervetulleet! Lapsuuteni pihapiiri 80-luvulla oli sellainen. Nyt voi vain toivoa. Olenkin löytänyt itsessäni piilevän Nuuskamuikkusen törmätessäni joka kulmassa punaisella ruksattuihin koirankuviin ja "läpikulku kielletty" -kyltteihin. Onneksi anarkismini on uinuvaa lajia.
Aattona ehti kuitenkin kaikenlaista. Lähipuistossa oli kavereitakin, ja kivaa. Saunottiin, leivottiin mustikkapiirakkaa. Ja ompelin hatun (kaava Ottobre 3/2010) johon ihastuin täällä. Kangas on kirpputorilta löytynyttä puuvillaverhoa. Hieman liian retroa, ehkä. Mutta ihanaa raikasta perusvihreää.
Juhannuspäivänä isi leikkasi juhannustukan.
2 kommenttia:
Teillä on taitava isi(kin)!
Hyvät hiukset! Tykkään hattukankaankaasta ja mallista. Musta tuntuu että juhannus meneekin just kivimmin kun ei ole liikaa traditioita, paineita ja suunnitelmia.
Lähetä kommentti