lauantai 12. toukokuuta 2012

Väripilkkuja




Toinen tuli vastaan romukaup vanhan tavaran liikkeessä, toinen puskassa koiran pissityskävelyllä.

Keltainen on ok pieninä annoksina muttei omissa vaatteissa. Paitsi jos innostun ompelemaan haaveilemani hameen mustakeltaisesta räsymatosta. Tyttären huoneeseen yöpöydäksi tuoli on kuitenkin ihan passeli. Ja hei, tässä voi istuakin! tuumasi kolmevuotias tohkeissaan.

Ja ainahan sen voi maalata jos siltä tuntuu.



 
Melkein puhki ruostunut, pohjastaan kuperaksi vääntynyt emalimuki olisi kuntonsa puolesta roskiskamaa. Mutta tuo väri! Jos satut tietämään, mistä langasta löytyisi tuollainen vanhanemalinsininen sävy, niin jätä vinkki kommenttiboksiin. Tää haluais neuloa jotain sellaista.

 

perjantai 11. toukokuuta 2012

***

http://petitsiteofstar.blogspot.com/2011/02/iconic-pixie-haircut.html

Kuvassa Jean Seberg. Muistiin itseäni varten.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Sirle


Malli/Pattern: Sirle by Suvi Simola
Lanka/Yarn: Teetee Primavera
Puikot/Needles: 3,5mm

En ihan taas tiedä miten tähän päädyttiin, mutta aikuisten "normaalipituinen" versio päätyi kolmevuotiaan päähän.  Ei ole ihan parhaassa terässä enää, hiekassa pyörinyt, tahrainen, pidetty. Tai siis onhan se parhaassa terässä. Juuri sellainen neuleen pitää ollakin. Pidetty. Tämä on myös älyttömän kaunis.

tiistai 8. toukokuuta 2012

Harjoituskappale


Kaava: Cerise -mekko, Ottobre 3/2012
Kangas: kierrätyspuuvilla

Sain päähäni, että tämän kesän juhliin ompelisin mekkoja. Paikallisesta löysin palan roosanväristä paksua pellavaa (muut värit oli harmikseni myyty loppuun) ja uudessa Ottobressa oli riittävän simppelin näköinen kaava. En kuitenkaan uskaltanut silputa pellavaani suorilta, vaan tein ensin tunikamittaisen harjoituskappaleen puuvillan palasta, joka on muistaakseni kierrätyskeskuksesta peräisin.


Kaikenlaista pikkuvilunkia tästä löytyykin. Taskut leikkasin päärmereunasta. Ajattelin ensin ommella siihen peitoksi jotain rikrak-nauhaa tai pitsiä, mutta kangas ei kaipaa mitään ylimääräistä.


Ja täälläkin ylimääräisiä tikkauksia sun muuta. Napeista tykkään valtavasti juuri tätä kangasta vasten! Niitä on neljä, koska varastossani oli vain neljä. Yksi tai kaksikin lisää ei olisi ollut lainkaan pahitteeksi. Olisi kuitenkin pitänyt sijoittaa napinlävet hieman tiheämpään ja jättää helma pidemmältä matkalta avonaiseksi.


Pahoittelen mallin kannalta epäinformatiivisia kuvia. Lapsukaiset eivät olleet oikein poseeraavaisella tuulella. Mutta kivaa oli.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Pikkukettu piilottelee


Etsi kettu kuvasta.


Siinähän se. Mummin tuomalla peilipöydällä. Enpä tiedä miten se siihen on eksynyt, mutta...


...on jo aika nostaa se esille. Lasten askartelut ovat jääneet kovin vähälle huomiolle viime aikoina. Tämä on esikoisen kerhotuomisia varmaan jo parin vuoden takaa. Ketun sisällä taitaa olla sellainen muovinen Actimel -purkki tai vastaava. Päällinen tytön kertoman mukaan "sanomalehteä ja vettä". Veikkaamma siis jonkinlaista paperimassaa. Ketun sisällä rapisee jokin, ehkä kourallinen riisiä.


Pinta on hyvin kipsimäistä. Ja yllättävän kestävää. Edes häntä ei ole katkennut, vaikka kettu on päätynyt lasten helistimeksi. Ja siinä(kin) suhteessa tämä tyyppi on melko ainutlaatuinen tapaus.

perjantai 4. toukokuuta 2012

Lapsia lahjomassa

Lapsia lahjoessa ei parane olla turhan herkkänahkainen. Palaute on nimittäin kainostelematonta ja suorasanaista.

Paketista voi paljastua pieniä iloja - tai valtava pettymys.

 Onneksi äiti tietää jo kokemuksesta, ettei tällaisissa tilanteissa kannata odottaa liikoja...

...eikä pahoita mieltään, kun lapsi paketin avattuaan parkaisee suorastaan loukattuna: "Mä en halunnut tällaisia!" 

...vaan ottaa koko touhun kasvatuksen kannalta. Ellei muuten niin siksi, ettei mies pääse lausumaan niitä maailman kamalimpia sanoja (mitä minä sanoin). 

Ja alkaa se tekemisen ilokin pienen sulattelun jälkeen löytyä.

Sitä seuratessa aikuinen muistaa, miten pitkän tien on itsekin joutunut kulkemaan päästäkseen pisteeseen, jossa ei osaa vielä juuri mitään. Kun kertoo kolmevuotiaalle ettei haittaa vaikka tulee virheitä. Tärkeintä on kuitenkin oppia purkamaan.   

torstai 3. toukokuuta 2012

Iloset pöllöt oksalla


Pienikamarista pöllöt ostin, mutta omin käsin sentään liimasin. Riittävän haasteellista oli sekin. Koko kuvan hahmottaminen nimittäin. Viitseliäämpi olisi ehkä leikannut kuviot irti arkista ja käyttänyt teippiä sommitteluapuna ennen lopullista liimaamista, mutta en minä. Onneksi nuo kestävät vähän irrotteluakin. Fiksua olisi ollut myös miettiä täytyykö jokainen kuvio todella käyttää vain siksi, että niitä on. Mutta voisihan noita kukkasia olla lisääkin.
 

Kuvio on lastenhuoneen puolivälissä, missä liukuovi jakaa huoneen kahdeksi tarvittaessa. Esikoinen ilmoitti jo suunnitteluvaiheessa että hän ei halua noita huoneeseensa. Epäilen, että isopöllön vinoudesta tulee myös sanomista. Itseäni vähän harmittaa se, että liimasin oksan alkamaan suoraan ikkunankarmista. En nimittäin laittanut niitä muuallakaan aivan kiinni toisiinsa. Siksi se isoin pöllökin on vinossa. Mutta pikkujuttuja. Osa kuvasta jää verhon alle kuitenkin, kunhan sellaiset jostain keksitään. Ja ehkäpä maailma näyttää hauskemmalta vähän vinosta vinkkelistä ja laulattaakin enemmän!

Vaikka pöllöistä tykkään, suosikkini taitaa kuitenkin olla tämä pikkuinen lintu.