torstai 7. huhtikuuta 2011

Offset Wraplan






Malli/Pattern: Offset Wraplan by Sara Morris
Lanka/Yarn: BC Garn Semilla Fino
Puikot/Needles: 3,5mm

Sanotaan, ettei määrä korvaa laatua. Mutta yritäpä saada tällaisesta pötköttävästä mötkäleestä havainnollisia neulekuvia! Joten tyytyminen on nyt siihen määrään. Sitäpaitsi minä kuvaan mielelläni häntä, maailman kauneinta. 

Vauvat kasvavat niin nopeasti ulos vanhoista villatakeistaan. Ja bodeista, potkareista ja kaikesta muustakin, tietysti. Joten neuloin uuden takin samasta langasta kuin ensimmäisenkin. Takin koko on 6-9kk, tosin matkan varrella unohdin minkä kokoista olen tekemässä ja taisin lainata osan spekseistä kokoa isommasta. Mikä on ehkä hieman liiottelua reilut viisi kuukautta vanhalle. Kasvunvaraa tuli kuitenkin ihan sopivasti, ja takki on nytkin käyttökelpoinen. Lankaa kului hieman yli kerä (50g) molempia värejä. Jouduin purkamaan pienimmän vauvalle neulomani myssyn, jotta sain toiseen hihaan viimeisen punaisen raidan.

Mitäs muuta tästä vielä sanoisi...? Olen törmännyt malliin ravelryssä ennenkin, mutta vasta tämä mustan lampaksen versio kolahti riittävästi. Takissa on paljon elementtejä, joista en ole aiemmin välittänyt, mutta jotka ovat alkaneet kiehtoa viime aikoina:  kietaistavuus, epäsymmetrinen nappilista, leveähköjä raitoja.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Menneen talven lumia

Ainakin tänään aurinko paistaa ahkerasti lupaillen kevättä. Näihin talvisiin kuviin ei kuitenkaan ole viikonkaan välimatkaa, ja tulee se talvi ensi vuonnakin. Esittelenpä siis yhden ompeluksen, joka ei ole oma tuotokseni: kantotakki. Tarkemmin sanottuna kyse on kantopaneelista jota käytän oman takkini jatkeena.


Olen ollut hämmästynyt takkiviritelmäni kirvoittamista kommenteista. Itselleni se on aivan tavallinen juttu. Kuitenkin talviliinailun käytännön ratkaisut ovat yllättäneet monen vastaantulijan. Ennakkoluuloihinkin törmää: sehän tukehtuu siellä, saako se nyt happea, ja varmaan se paleltuu, olisihan vaunuissa sentään paremmin suojassa kylmältä. Mutta huoli pois! Tietysti kannattaa tarkistaa ettei vauva ole liiaksi toppinkien alla. Ja on tärkeää suojata vauvan niska ja pää, kädet sekä jalat riittävän hyvin. Mutta ellei itse palele, vauvakaan tuskin palelee. Ja omalta rinnalta kuuluva tasainen tuhina yleensää kertoo vauvan voinnista oleellisimman.


Paneeli on noin 75 cm pitkä, alaosasta 20 cm ja yläosasta 45 cm leveä. Sen täytteenä on kaksinkertainen tikkikangas. Lisäksi jouduin ostamaan kaksi sopivan mittaista vetoketjua, sillä takin alkuperäinen vetoketju oli vaihdettava. Yläreunaan on ommeltu nauhakuja ja kujaan pujotetun narun päissä on stopparit, joten reunan leveyttä on helppo säädellä. Onhan tässä kauneusvirheitä ja jatkojalostettavaa, mutta hyvin se on palvellut kuluneen talven. Vauva mahtui - ja mahtuu tarvittaessa edelleen- kokonaan takin sisään tuulensuojaan. Kovimmilla pakkasilla napitin takin alimmat nepparit, ettei pakkanen pääsisi nipistelemään pieniä varpaita. Ja puin vauvaa hieman enemmän, koska koin että paneelissa olisi saanut kuitenkin olla vielä enemmän toppausta.  


Tällä kuitenkin on menty, ja hyvin onkin. Olemme liinailleet aktiivisesti jokaisen vauvamme kanssa. Jostain syystä kuitenkin pelkäsin, että vaunuttomuus olisi kolmen kanssa liikkuessa liian hankalaa. Koska keskimmäinen ei kuitenkaan kävele vielä pitkiä matkoja, vaunujen hankkiminen olisi käytännössä tarkoittanut tuplakiesiä - ja niin on tämäkin talvi taitettu siten, että vauva on matkannut liinassa minun takkini alla (joskus tietysti isänsä kyydissä hänen reilunkokoisen takkinsa suojassa), keskimmäinen rattaissa, ja esikoinen omin jaloin. Vaikkei se oo reiluu, väittää hän.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Rinsessa Ruusu

Olemme tytärten kanssa aloitelleet osa-aikaista päivähoitouraa alkukevään aikana. Jokin aika sitten päiväkodissa oli naamiaiset, ja halusin välttämättä - mikä lie fiksaatio - ommella prinsessapuvun esikoiselle, joka välttämättä - mikä lie fiksaatio - halusi mennä naamiaisiin prinsessana.  


Puku on kaksiosainen. Yläosan kietaisumallinen kaava on Viron suurimmasta käsityölehdestä (kevät 2011). Linkkiä ei ole, koska en löytänyt lehdelle omaa verkkosivua lainkaan, mutta blogeissa siitä on juteltu paljonkin. Ostin itsekin lehden nyt ensimmäisen kerran juuri blogikeskustelujen herätettyä uteliaisuuteni, ja pidin kovasti. Lehden ideat ovat virkistäviä ja tekemisen meininki hieman erilainen kuin useimmissa suomalaisissa "näyttävää nopeasti ja helposti" -ohjeissa. Hieman negatiivisena pidin sitä, että lehti tuntuu luottavan aika lailla tekijän taitoihin. Kokemattomana ompelijana kaipaisin eksaktimpia ohjeita. Neulepuolella tekijän varaan laskeminen ei tuntunut niin häiritsevältä, joten luulen että kyse tosiaan on omasta osaamattomuudesta.

Toisaalta suhaisinpa tämän mekkosen kasaan siitä huolimatta. Ja ehkä juuri siksi projekti oli oikeastaan aika vapauttava. Yläosan helman ja hihojen rypytyksen menivät ihan nappiin, vaikka en ole sellaisia ennen tehnyt. Ompelukseni kirvotti jopa miehen taholta jotain kohteliaisuudeksi luokiteltavaa: "En uskonut että sä osaisit tehdä noin hienon". No, totta puhuen en uskonut itsekään...


Prinsessalla piti toki olla myös valtikka. Tai taikasauva, tämä nimittäin sisältää patterit ja helähtelee maagisesti. Minusta aivan kamala, tyttärestä mitä ihanin. Täydellinen! Päässä prinsessalla on itsetehty pahvikruunu, joka ei harmikseni tallentunut kunnolla yhteenkään kuvaan. Muutoinkin mallin tarjoamat kuvakulmat ovat aika kummallisia...


Hame on simppelillä kuminauhavyötäröllä ja koko pakan leveydeltä. Materiaalina käytin kahta kaapista löytyvää kangaspalaa, pätkän ostopitsiä, yhden kirpputorilta löytyneen valkoisen mekon helman sekä niinikään kirppikseltä löydetyn pitsipuseron. Hameesta olisin halunnut laajemman, mutta kangasta ei riittänyt. Samasta syystä yläosan helma on koottu paloista: ruusukangas ei riittänyt kuin etukappaleisiin, ja jouduin kehittämään taakse lisäpalan. Mutta ei se haitannut. Toisin kuin jotkut tyyligurut väittävät, tyttären mielestä enemmän ei välttämättä ole tarpeeksi edes arkipukeutumisessa, tästä tarkoituksesta puhumattakaan. Ja tiedättekö, ompeleminen oli hirmuisen hauskaa!


Hauskaa oli kuvaaminenkin, vaikka kuvissa


tahtookin olla vähän  


turhan paljon 


liikettä.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Kaunis tyttö


Vaikka juuri nyt tunnen  itseni maailman rumimmaksi, hän on kaunis. Ja aurinkokin paistaa tänään.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Maailman rasittavin akka


Kerta kaikkiaan mahdoton tyyppi, kiukkuinen ja kaikinpuolin hankala ihminen. Tykkää velloa itsesäälissä ja syyttää ongelmistaan muita. Saa aikaiseksi aika vähän mutta nalkuttaa sitäkin enemmän. Puolisoni on naimisissa sen kanssa, voi häntä raukkaa.

Takana on monin tavoin raskas viikko. Mutta mahtui siihen sentään hauskojakin hetkiä. Ei me muuta haluta muistaakaan.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Craft it forward


Minä olen se ikävä tyyppi, jolle ei kannata laittaa ketjukirjettä tai tekstiviestiä joka päättyy sanoihin "lähetä tämä viidelle ystävällesi tai jotain ikävää", koska uhkauksista huolimatta katkaisen ne aina. Nyt menin kuitenkin hihkumaan lista asioista -blogissa osallistuvani tällaiseen ketjuun. Ehkä siksi että tämä ei uhkaillut. Lupaili vain. Ketään ei edes tarvitse vastuullistaa jatkamaan ketjua, vaan täytyy olla itse aloitteellinen. Kivaa.

Näin kuvaili heli homman ideaa: "Ajatuksena on, että allekirjoittanut näpertelee jotain viidelle tähän postaukseen ensinnä kommentoineelle, joiden kommentoineiden puolestaan pitää suorittaa samanlainen hihkaisukutsu ja näpertelylupaus omassa blogissaan, ja niin edelleen. Henkilö saa askaroida mitä vain: neuloa, maalata, valaa, pakottaa, saksia, mitä ikinä. Aikaa on koko tämä vuosi. Luulen, että tämä tyyppi keksi jutun."

Niin että. Saa hihkaista jos huvittaa!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Tunnustus


Sain tunnustuksen mäkituvan Annalta. Nöyrät kiitokseni!

"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat." Tässäpä näitä...

1. Milloin aloitit blogisi? Ensimmäinen postaus on lähetetty keskiviikkona, 4. helmikuuta 2009. Ja sieltä löytyy - yllätys yllätys - norjalaismyssyjä.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee? Alunperin tämä piti olla neuleblogi. Lipeän kuitenkin helposti asiasta, ja jotten hermostuisi kurittomuuteeni, päätin tehdä siitä toistuvaa. Aika pitkälle blogi on tekemisen dokumentointia, omani tai jonkun muun perheenjäsenen; sellaisten sattumusten kirjaamista, jotka haluan muistaa; ja ihan vaan "ääneen ajattelemista".

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin? Se on minun, ja siksi minulle erityinen. En tiedä onko se kenellekään muulle erityinen (paitsi ehkä puolisolleni, joka seuraa sitä lähes intensiivisemmin kuin minä itse.)

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen? Olin seuraillut neuleblogeja jonkin aikaa ja kypsytellyt ajatusta mielessäni ennenkuin uskalsin aloittaa oman. Sen tarkemmin en muista, jos edes tiesinkään, miksi. Blogin pitäminen on kuitenkin ollut antoisampaa kuin osasin kuvitella: Se on saanut minut - joskaan ei ehkä lähipiiriäni -  suhtautumaan neulomiseeni vakavasti otettavana harrastuksena. Ja toimii muistikirjana itselleni monessakin suhteessa.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi? Haluaisin blogin näkökulman fokusoituneemmaksi. Nyt tämä on vähän tällaista hajanaista jutustelua. Haluaisin kirjoittaa neulomisesta tekniikkapainotteisemmin, mutta pitäisi ensin vähän enemmän osata ja vielä enemmän viitsiä. Ja haluaisin kehittää kuvallista ilmaisua. Mutta sisällöntuottajana on turha purnata, joten enköhän minä tällä haavaa ole tyytyväinen näinkin kun kerran näin teen.

Tunnustuksen luonteeseen kuuluu myös jakaa se eteenpäin. Minun tunnustukseni saakoon Maikin kontti, jossa on taitoa ja tekemisen iloa. Villaviidakon Emma, joka tekee paljon ja taiten. Vilppumaan ihmeet värien ja tunnelman vuoksi. Prosessineuloja, joka on on taitava ja tietävä ja vielä jakaa tietoaan havainnollisesti. Ja sitten tämä nitkuttaja, jolla on kiinnostava ja omintakeinen tyyli.