AvoimenA

Minulle ojennettiin pokaali White & blue -blogista. Kiitos! Haasteeseen kuuluu tehdä kymmenen tunnustusta ja jakaa tunnustus eteenpäin. Joten tunnustan, että

• Olen harrastanut neulomista jo teini-ikäisenä. Kuitenkin vasta viime vuosina olen alkanut mieltää itseni neulojaksi - sitä ennen en edes ajatellut osaavani neuloa, vaikka neuloinkin paljon.
• Itse tekemisestä on myös tullut merkityksellisempää. Esimerkiksi koen sen jonkinlaiseksi pieneksi henkilökohtaiseksi protestiksi kertakäyttökulttuuria vastaan.
• Olen estetikko. Niinhän kaikki.
• Olen myös materialisti. Sitähän ei pidetä hyvänä piirteenä. Mutta voiko edes olla estetikko saati käsityön harrastaja olematta materialisti? Minulle vastaus on oikeastaan se ja sama. Minun materialismiani ei kuitenkaan käy kiistäminen.
• Pidän kauneuden ja käytännöllisyyden yhdistämisestä. Mutten erityisemmin esineitä, joiden on tarkoitus vain näyttää kivalta kirjahyllyssä.
• Haluaisin olla teenjuoja, mutta juon paljon kahvia.
• Ihailen hänen kaltaisiaan yrittäjiä, ja ylipäätään ihmisiä, joilla on periaatteita.
• Ahdistun ihmisistä, jotka suhtautuvat ylimielisesti tärkeisiin asioihin. Kuten siihen, että jollain on periaatteita. 
• Rakastan hyviä keskusteluja. Epäkeskustelussa - jollaisia paljon harrastetaan - väännetään peistä ja kaivaudutaan poteroihin. Hyvä keskustelu avaa uusia näkökulmia. Seurauksena voi nähdä jotain, mitä ei ole. Mutta voisi olla.
• Elän ja toimin monessa asiassa eri tavalla kuin haluaisin. Juuri nyt en pysty muuttamaan niitä asioita. Ehkä joskus pystyn.

Koska en muista enää keille kaikille olen tunnustuksia aiemmin jaellut, ja toisaalta ketkä niitä eivät halua tai eivät niihin jaksa vastata, jätän pokaalin hyllylle vapaasti lainattavaksi. Olkaa hyvä! Jos otatte ja vastaatte, vinkatkaa minulle. Sillä olen myös utelias.