Viikolla kipaistiin esikoisen kanssa postista paketillinen mukeja. Minun makuni mukaan valittu, mutta jos haluaisin tehdä esikoiseni erityisen onnelliseksi, paketoisin viikon kuluttua synttäripakettiin retropinkin Ikuisesti yhdessä -mukin.
Myyntipuheen mukaan "emaliastiat kuvastavat vanhan ajan henkeä, ne kuvaavat kaipuuta entiseen leppoisampaan elämäntyyliin! ". He siis väittävät että retroilussa kyse nostalgiasta, mutta sisäinen sosiologini näkee trendin pohjalla pyrkimyksen yhteiskuntakritiikkiin. Hyvin tuotteistettuna tosin. Tai ehkä mukit vain ovat helppoja. Vaikka lasi on kaunista, meillä aikuisetkin juovat nykyään useimmiten mukista.
Muumeista on tullut minulle rakkaita hahmoja. Tosin esikoisen pahin villitys alkaa olla takanapäin, eikä toinen ole niihin samalla tavalla syttynyt. Ehdimme silti kerätä kiitettävän kokoelman muumifiguureita. Haaveilla pyöreästä kaakeliuunia muistuttavasta talosta tai edes pönttöuunista ihan tavallisessa talossa. Ja lukea monena iltana Tove Janssonia. Kirjojen ajoitus ei tosin ole "enää" vaan "vielä". Viisivuotiaan mielestä ne ovat hieman tylsiä. Hän kuuntelee vain koska iltasatuhetki on yhdessäoloa. Mutta pyytää lainaamaan seuraavalla kirjastokäynnillä jotain muuta.
Minuun vetoaa kieli. Ja ne tyypit ovat inhimillisyydessään kovin tykättäviä.
1 kommentti:
Oi, ovatko nämä Muurlan mukeja? Turusta kotiin ajaessa oli kadun varrella mainos sellaisista. Ihastuin ja aattelin heti kotona tutkia netissä niitä, mutta unohdin. Ainiin, sulla olikin tuossa tekstit linkattu varmaan valmistajan sivuille. Tutkin...
Lähetä kommentti