Nyt kun kelit viilenivät tuntuu villatakkipostaus jotenkin sopivammalta kuin vielä muutama päivä sitten. Tämä hattarainen on viimeinen versioni Offset wraplan -takista. Lankana edelleen pehmoinen Semilla. Tarkoitus oli neuloa hieman kasvunvaraa, mutta takista tuli taas melko niukkalinjainen. Vaikka sovitettiin ja kaikkea. Puuttuuko taito hyppysistä vai enkö vain halua myöntää että he todellakin kasvavat?
Tähän väritykseen suhteeni on hieman ristiriitainen, mutta arvelin tyttären tykkäävän siitä. Lapsille neulomisessa - tai ylipäätään lasten vaatettamisessa - on se hyvä puoli, että tulee kokeiltua erilaisia juttuja kuin itselle tehdessä. Viisivuotiaan pinkkiprinsessakausi kuitenkin rajoittaa tekemisiäni huomattavasti. Tykkäisin hieman rempseämmästä menosta, mutta koetin ottaa tästäkin kaiken irti. Löysin juuri sopivan väriset hirmuhempeät kukkakuvioiset napitkin.
4 kommenttia:
Tuo on kyllä totta, että pienempiin neuleisiin uskaltaa heittää jotain oudolta tuntuvaakin :) Kyllä tuo suklaahattara menee, etenkin jos tyttö itse tykkää, ja raidat on mun mielestä aina perusteltuja :D
Ja voi että, miten lapset kasvaakin. Onpahan puikoille tekemistä, koko ajan!
Tuo on kyllä totta, että onpahan puikoille tekemistä. Jopa siinä määrin, että olen välillä ihan tyytyväinen voidessani kierrättää nuoremmille isosiskolle pieneksi jääneitä neuleita...
Suloinen takki jälleen, pinkin rempseä ;)
Hieno on!
Minulla vähän sama vika pienille neuloessa - sitä ei vaan millään meinaa uskoa että noinko isoja he muka jo ovat. Jos ei olisi jalkaterämallia (tai kokotaulukkoa) vieressä, niin takuulla neuloisin sukanterät joka kerta monta senttiä liian lyhyiksi.
Lähetä kommentti