Malli/Pattern: Graystone by Veera Välimäki
Lanka/Yarn: Cascade 220
Puikot/Needles: 4,5 mm
Järin upeita kuvia en tarjoile tälläkään kertaa. Kuvaamisen tympeyden vuoksi blogin päivittäminenkin sujuu joskus kovin nihkeästi. Kolmen pienen lapsen kanssa kerrostalossa saa aina joskus huomata, etteivät resurssit riitä kaikkeen mihin haluaisi. Että valitsisi taustan, käyttäisi aikaa ja oikein poseeraisi. Ottaisi kauniita, tunnelmallisia kuvia hienossa ympäristössä, ilman ylimääräisiä linssiludeja paidanhelmaa venyttämässä.
Ei, niitä kuvia yritetään räpsiä sisällä silloin, kun paikalla on joku kamerankäyttötaitoinen ja lapset nukkuvat. Ja jos valo riittää. Kämpän ikkunoita maisemoiva kallioleikkaus selittää sen, miksei useinkaan riitä. Kun kuvaamaan viimein päästään, kämppä on yleensä siinä kunnossa, että tärkeimmältä tuntuu rajata ylimääräinen tavara pois kuvasta. Ja näiden ehtojen vallitessa taustaksi valikoituu lastulevyinen kaapinovi ja ahtaan eteisen seinää kiipeävä kenkäteline. Se siitä tunnelmasta. Ja sitten malli kehtaa vielä natkuttaa että miten sä noin rumia kuvia... oikeesti, käy kattomassa mallia vaikka täältä... Ja niin tuo kuvaaja-parka muuten teki. Totesi sitten diplomaattisesti että kulta, meillä ei ole käytössä yhtä hyvää optiikkaa. Ihana hän. Eihän se tosiaan peilin vika ole, jos naama on väärä.
Ollaan kuvista mieltä mitä hyvänsä, upeita malleja minulla on ollut ilo neuloa. Tämä kolahti ensinäkemällä - harvoin mikään tuntuu niin vahvasti omalta. Pidän kovasti ainaoikeasta neulepinnasta. Ja puseron näyttävä kaulus on ihana! Sen muotoilu lyhennetyin kerroksin tuotti hieman vaikeuksia, koska nurjalla kerroksella kerrosten yhtymäkohtaan jäi valtaisat reiät. Rei'istä muodostui liki pakkomielle, minä kun en blokkauksen voimaan oikein luota. Kysyin tekniikka-apua jopa itse Veeralta. Sen kummempaa kommervenkkiä ei ongelmaan löytynyt, mutta käsialaa hiomalla ja lopulta vain toleranssia venyttämällä jatkoin yli vaikeuksien. Onneksi, sillä lopputuloksessa ei reikiä näy.
Muokkauksia tein sen verran, että hihat neuloin ohjeesta poiketen täysmittaisiksi ja helman pituuden päätin sovittamalla. Neuloin hihat pitkään välttelemälläni magic loop -tekniikalla, johon sain taannoin pikapriiffauksen Titityyn neuleillassa. Vyötärölle tein kavennukset ohjeen mukaan ja levennyksiä yhdet ylimääräiset. Neuleesta tulikin oikein hyvän mallinen, vaikkei se kuvista ihan välity. Yllättäen siitä oli kuitenkin paljon apua oman kehon mittasuhteiden hahmottamisessa, mikä tekee kehokriisin kanssa kamppailevan äidin aika onnelliseksi. Jostakin sain kumman päähänpiston neuloa helmaan pienen taskun, johon palmikko sukeltaa. Sen jättäisin nyt tekemättä, mutta olkoon nyt kun tehty on.
7 kommenttia:
Ihana pusero! <3
Jostain syystä minulta on päässyt livahtamaan ohi monta postausta..! No kommentoinpa kerralla, että kantotakki näyttää aivan nerokkaalta, pikkuisen raitatakki on hurmaava ja nämä kaksi viimeisintä.. miten mahtavia! Tiedän tuon kuvien ottamisen aiheuttaman harmistumisen, välillä on tullut taottua kuvaaja-apulaisen päätä vähän samanlaiseen tapaan... Valoa onneksi täällä meillä alkaa jo riittää, eikä tarvitse sen takia kiroilla. Mutta parempi jokin kuva kuin ei kuvaa ollenkaan! Sitäpaitsi ihan hyvin näistä välittyy se olennainen.
Kiitos Tuula. Veeran mallit ovat ihania, ja tästä tykkään ihan erityisesti.
Maiju, sillähän sitä on pelattava mitä on tarjolla. Silti joskus harmittaa se, ettei ole kuvaamiseen sellaisia olosuhteita kuin haluaisi. Tai että meidän kamerassa ei se paljon puhuttu apinasuodatin toimi ihan optimaalisesti ;)
Tiedäm tunteen tuon kuvaamisen suhteen! Mutta pusero on aivan ihana ja sehän se on tärkeintä,
Väri on rauhallinen, ja paita näyttää tosi mukavalta päällä :) Palmikkokin on jännä!
Miulla ois hyvä kuvausympäristö mutta kärsimätön ja nopeasti turhautuva kuvaaja :P
minä taas katsoin että palmikko kiipeää :) (eikä sukella). hauska ja kaunis jokatapauksessa. aina oikea on minusta kans kiva ja tuo kaulus.
En näemmä ainoana paini näiden kuvaamisongelmien kanssa. Vaan onpahan haastetta siinä :)
Heini, olet oikeassa, valmiissa paidassahan palmikko itse asiassa kiipeää. Niin minäkin sen yleensä miellän. Tämä neule neulotaan ylhäältä alaspäin, ja ajatuksissani olin varmaan niin prosessissa kiinni vielä että se näkyy myös kirjoittamassani tekstissä.
Lähetä kommentti