Olen tietoinen siitä, että kaikki muut eivät ehkä ole yhtä ihastuneita minun lapsiini kuin minä itse. Jaan tämän kuvan siitä huolimatta. Tai sen kunniaksi!
Ja jottein aivan asian vierestä mentäisi, kuvassa olevan villatakin neuloin jo elokuussa 2009 tälle samaiselle tytölle. Sellaisella mittavirheellä, että se sopii vasta nyt. Kuvakin on aivan autenttinen, sillä tämä lapsi todella arvostaa sekä estetiikkaa että lämmintä vaatetta, ja takki onkin kovassa käytössä. Mikä tietenkin neulovan äidin sydäntä aika tavalla lämmittää.
4 kommenttia:
Kyllä hyviä lasten kuvia katselee mielellään. Jos tuo lanka on sitä, mitä luulen, niin mulla on ollut koko päivän samasta langasta tehty villatakki päällä.
Hyvä, että muutkin jakaa ihanien lastensa kuvia, ne ON ihania :) Ja takkikin on, onko "omasta päästä"?
ps. Noro-sukatkin pitää vielä kehua! Postaahan ajan kuluttua, kestävätkö, jotkut on valittaneet että meinaavat hajota nopeesti? minä taas muinoin mokasin puro-sukilla, ne nukkaa ihan älyttömästi vaikka onkin ihanat muuten..
Parempi liian iso kuin jo valmiiksi pieni :).
Ja aivan u p e a t Nororaitaukat alemmassa postauksessa!
Anna, katselen itsekin lapsikuvia mielelläni. Lapsissa on sellaista luonnollisuutta ja itseluottamusta, jota toivoisi itsessäkin olevan. Ei se katselemalla tartu, mutta silti.
Erika, takin ohje löytyy ravelrystä. "Elokuu 2009" on linkki aiempaan postaukseen, josta löytyy linkki ohjeeseen. Ja kiitos sukkakehuista!
Kuin myös Maikille :) Tosin tänäänkin katselin niitä tikapuita ja harmittelin, että hyvin tehty olisi vaan hyvin tehty.
Lähetä kommentti