Malli/Pattern: Amelia by Laura Chau
Lanka/Yarn: Cascade 220
Puikot/Needles: 4mm, kaulus 3mm
Todiste siitä, että on täällä neulottu. Amelia on mukava, koruton käyttöneule. Väriinkin tykästyin kovasti. Uskoin, että tämä tulisi olemaan kovassa käytössä.
Vaikka lisäsin helmaan muutaman sentin mittaa, takki on makuuni hieman lyhyehkö. Alas saakka ulottuvat napit olivat mielestäni lämpötaloudellisesti käytännöllinen ratkaisu, mutta nappilista kehtaa irvistellä. Amelia voisi olla minun tulevaisuusneuleeni, mutta juuri nyt en oikein usko siihen. Olen sen verran huonoissa väleissä tämän Amalia-tyypin kanssa, ja joissain asioissa olen pitkävihaista sorttia.
Enpä kuitenkaan tiedä. Aloitin neulomisen raskaana ollessani ja tarkistin kyllä ympärysmittaa useaan otteeseen vatsan yläpuolelta. Mutta autuaasti unohdin sen vatsanseudun vauvajäämän. Ehkä tarkoituksella. Kuka sellaista haluaa muistella. Malli joka tapauksessa on miellyttävä neuloa. Saumaton. Sopii kivasti hameen kaveriksi. Mutta ei minun päälleni.
11 kommenttia:
Oi! Ja tykkään niin tuosta väristä! Just nytkin samanvärinen trikoopaita päällä.
mulla on hirmunen hinku päästä tekemään itselle joku ihana villatakki nyt kun maha on poissa, toki siinä tuo vakipömppä on aina.. siksi onkin hakusessa semmonen vatsan armollisesti piilottava malli, silti pitäis istua yläosaltaan just eikä melkein. Eli voisi sanoa, että pesti on edessä..
No höh kun lopputulos ei ollutkaan armas. Jos yhtään lohduttaa, niin väri on tosi kaunis, ja kuvan perusteella takki istuu selkäpuolelta nätisti. NIin ja käsialasi aivan huikean tasainen! Oletko kokeillut jättää muutamia nappeja auki?
Heini, väri on minustakin kaunis. Lankaa on jemmassa vielä ainakin kilo, miehen takkia varten.
Vilppumaan Erika, hyviä kriteereitä villatakille. Mä tarviisin varmaan myös sellaisen takin. En vain oikein osaa tällä haavaa hahmottaa itseäni riittävästi valitakseni mallia.
Maikki, olen kokeillut, mutta ei se nappien auki jättäminen valitettavasti juuri auta. Kun ei istu niin ei istu, ei mahda mitään :( Ei siihen auta kuin ehkä aika, tai uusi villatakki. Tai molemmat ;)
Takki on kaunis ja värikin suorastaan silmää hivelevä. Istuvuuskin näyttää hyvältä, mutta totta on että jos ei tunnu hyvältä niin ei tunnu.
Tämä tulevaisuusneuleasia piristi niin mieltäni, sillä tuota vyötäröpönäkkyyttä on jäänyt liikaa sitten viimeisen lapsen. Eikä se lähde itsestään, vaikka kuinka ajattelisi =)
Johku, istuuhan se, liiankin hyvin ;)
Tulevaisuustakki on hyvä olla :) Tai ainakin niin mä olen päättänyt ajatella. Ja jos se on noin kaunis, kuin sun takkisi, niin motivaatio mahtua siihen joskus on varmasti olemassa. Mä lopetin vuodenvaihteessa herkkujen syönnin ja olen jo hieman lähempänä mahtumista viimeaikaisiin neuleisiini.
Onpa harmi, jos se ei ole sopiva. On nimittäin tosi kaunis.
Mutta onhan se niin, että jos heti valmistuessa tietää, että neuletta ei tule käyttämään niin kyllähän se sitten käyttämättä jää. Mulla ainakin liian lyhyet neuleet on jääneet auttamatta laatikon pohjalle. Kun ei millään viittis alkaa valmista neuletta säätämään, niin tekee sitten mieluummin kokonaan uuden. :)
Anna, onhan sitä tulevaisuuttakin varten tietysti hyvä olla jotain takataskussa. Mutta jos seuraavaksi kuitenkin yrittäis neuloa jotain joka sopii myös nyt :)
Vilma, samoin täällä. Purkulankaa ei ole kiva neuloa, ja jotenkin siinä menee makukin koko hommasta.
On niin harmi, ettet voi käyttää tuota, koska se on oikeasti ihana. Uutta kehiin?
-hillanen
Hillanen, mutustelen nyt jonkin aikaa auttaisiko laihtuminen, neuloisko isomman vai mitä tekis.
Lähetä kommentti