Olen näitä tuubeja ja putkiloita aikani ihmetellyt, mutta lopulta annoin periksi minäkin. Siitä piti tulla jokin räväkämpi hassuttelu, mutta ihastuin tähän Cascaden harmaaseen sävyyn. No ainakin palmikkoa koristeeksi sitten. Testasin yhtä ja toista, kaikki päätyi purkuun. Loppujen lopuksi loin silmukoita reilut kaksisataa ja tikuttelin kaksi vyyhtiä joustinneuleeksi. Yksinkertaisuus on monesti kauneinta, tai ainakin tällä hetkellä se miellyttää eniten.
Neuloin samaan sarjaan myös lapaset, mutta ne saatte kuvitella. Noin kahdestakymmenestä otoksesta tämä oli nelivuotiaan pokkaritähtäyksellä paras. Mutta olipa ainakin hauskaa kuvatessa. Ja ennakkoluulojeni vastaisesti kaulus on ollut ihan toimivakin. Käytössä siis on ollut, vilahtaahan se edellisessä pipopostauksessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti