Joulukortteja

En muista pitäneeni askartelemisesta edes lapsena. Se on merkinnyt vain repeilevää silkkipaperia, vinoon leikattuja pahvinkappaleita ja erikeepperiä joka paikassa, yleensä siellä missä ei pitäisi. Tänä jouluna päätin silti teettää tyttärillä kortteja. Kimmokkeena toimivat nämä kuuset, jotka kaksivuotias koristeli perhekerhossa yhdessä "kerhomummon" kanssa.

Askarteluliikkeessä oli esillä jos jonkinlaista mallia. Haastavinta olikin keksiä jotain, joka on toteutettavissa lasten kanssa: riittävän yksinkertaista kaksivuotiaalle, mutta riittävästi liikkumavaraa nelivuotiaalle. Ja täyttäisi molemmat kriteerit minun kohdallani.

Ylimmäisenä yhteistyöprojekteja kaksivuotiaan kanssa. Sitten halusin kokeilla jonkinlaista silhuettia kuitukankaasta. Latvatähti on pahasti vino. Tähdeksi sen tunnistaa vain kontekstistaan. Rakas puolisoni totesi että ainahan voin väittää sitä lasten tekemäksi. Tosiasia kuitenkin on että lapset kasvavat ja heidän kädentaitonsa kehittyvät. Minä taas en ole tässä asiassa kehittynyt sitten ala-asteaikojen. Ajan myötä jäisin kuitenkin kiinni, joten tunnustetaan heti, että minä sen tein. Alin kuusi on oma lempparini.

Nelivuotiaan tekemiä piparkakkuhahmoja. 

Tottuja edelleen yhteistyöprojektina.

Esikoisen näkemys joulun hiippailijoista on vähemmän konventionaalinen. Tunnustan, että olen siitä hieman kade.

Korttien tekeminen oli yllättävän kivaa. Jokin vinksahdus on tapahtunut, sillä tekisi mieli askarrella vielä lisää (vaikka askartelu on - hyi kamala - näprää!). Ainakin näitä tähtiä. Ehkä lippunauhoja joulukuuseen, meillä ei ole juurikaan joulukoristeita. Myös tällaisen enkelin haluaisin tehdä.