maanantai 1. maaliskuuta 2010

Työvoittoja (ja huutomerkkejä)

Harvoin mikään kolahtaa kuin metrinen halko, tai Vilman julkaisema Sagittaria -stoola. Aloitin neulomisen heti (siis HETI! tai ainakin heti kun sain haettua langat kaupasta). Paksusta langasta, kuten originaali versiokin. Vihreästä kuten aiempi huivini. Samasta vihreästä - mietin, olenkohan vähän jo tylsä... Sitten mietin, tulinkohan valinneeksi liian vaativan mallin. Kaavio tuntui vain vilisevän silmissä, ja keskiosan mallikerran jokainen nyppylä näytti erilaiselta kuin edellinen. Puikotkin, ihanat knitpicksit, hajosivat kaksi kertaa. Eivät sentään neulojasta johtuvista syistä, mutta kuitenkin. Purkukertoja lakkasin aikaa sitten laskemasta.



Mutta nyt se etenee! Olen oppinut mallikerran, ja sen lisäksi päässyt oikein harjoittelemaan niin väliaikaista luontia (mikähän se viralliselta nimeltään lienee? 'Provisional cast on' lukee ohjeessa) sekä löysää huivinreunan päättelyä. Ja arvatkaas osaanko ne myös! Joten nyt minulla on uusia taitoja ja pian myös ensi talveksi lämmin huivi. Tänä talvena sitä ei toivottavasti enää tarvita. Me odottelemme jo kevättä!




Nämä kuvat eivät tietenkään ole Sagittaria, vaan toinen työvoittoni: kirjoneule! En ole niitä juurikaan harrastanut, monestakaan syystä: En juuri pukeudu kirjavaan. Kirjomalleista myös tahtoo tulla mieleen tekopirteä hiihtoretki 70-luvun hengessä. Repussa makkaraleipiä ja termospullollinen mustaa kahvia. Taidan olla myös liian laiska neulomaan kirjoja. Viime aikoina olen kuitenkin bongannut kiehtovia, modernejakin kirjoneuleita, ja ihastunut. Ja eihän se koskaan siihen jää.


Lanka/Yarn: Drops Karisma
Puikot/Needles: 3,5mm

Nämä lapaset ovat noin ensimmäinen kirjoneuleeni, ja siihen nähden onnistuivat oikein hyvin. Sitä vieroksumaani hiihtoretkien henkeä näissäkin on, mutta halusin harjoitella. Neulepinta jäi hieman arpiseksi, mutta tasoittui kastelemalla. Lanka on myös pehmeää, ei kutita. Koska käytin suosituksen mukaista puikkokokoa en neuletiheyksillä päätäni vaivannut, ja sainkin aikaiseksi melko reilut rasat. Taidankin luovuttaa ne sopivammankokoisten käsien käyttöön.

5 kommenttia:

piia-h kirjoitti...

upeat kirjoneule lapaset: tykkään tuosta vihreä-valkea yhdistelmästä. on sopivasti retro ja sopivasti nykyaikainen :)

minä olen tänä talvena neulonut paljon ja melkein parasta on se kun tajuaa että olen oppinut uutta,pystyn jopa yksinkertaisia ohjeita tulkitsemaan itse ja vauhti on nopeutunut tehdessä. laiskana en vain ole saanut kuin muutamat valmiista töistä kuvattua blogiin...

Nasti kirjoitti...

Kivat lapaset!

Noista 70-luvun hiihtoretkistä tuli elävästi mieleen, että itse sain joka joulu kummitädiltäni lahjaksi pitkävartiset "hiihtosukat" joita käytetiin hiihtomonissa ja vedettiin tietysti housunlahkeiden päälle... :) Oi niitä aikoja!

Minna kirjoitti...

Piia, vihreä ja valkoinen ovat olleet täälläkin suosiossa viime aikoina. Ja tosiaan, uuden oppiminen on ihan parasta!

Nasti, täytyy tunnustaa etten edes ole ehtinyt hiihtää 70-luvulla, mutta mielikuva on silti vahva. Ja tuollaiset hiihtosukat kuulostavat oikeastaan aika hauskoilta.

Maaru kirjoitti...

Oijoi, onpa tasaista pintaa! Minen neulo kirjoa kun jälki on niin röpelöistä.

Minna kirjoitti...

Kiitos vaan kehuista, Maaru. Minusta kyllä tuntuu että se kasteleminen teki ihan oikeasti ihmeitä.