sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Kosmeettisia parannuksia

Ei neuleasiaa vieläkään. Mario-myssy odottelee kuvatuksi tulemista ja Lehmus (ensimmäinen iso pitsihuivini!) on päättelyä ja viimeistelyä vaille valmis. Ehkä sitten myöhemmin. Voisin keksiä muutamankin tekosyyn, mutta myönnetään että hommaa jarruttaa se, etten jaksa perehtyä uuden läppärin kuvankäsittelyohjelmaan.

Nyt on mielessä ollut muuta. Saippuaa! Kosmetiikkaa. Ihorasvoja. Seuraa siis hörhövaroitus, sillä vaikka kuvittelen olevani ihan valtavirrassa mateleva tavis, tuppaan toistuvasti eksymään urille, jotka kirvoittavat huvittuneita kommentteja elämään ylimielisemmin suhtautuvilta tahoilta.

Kaksi vuotta olen kärsinyt talvikauden kestävästä ihon kuivumisesta ja etenkin käsissä esiintyvästä kirvelevästä, haavaisesta ihottumasta. Talvikausi alkaa elokuussa ja päättyy toukokuussa, joten suunnilleen kaikki apteekin perusvoiteet ja käsikauppakortisonit olen käynyt läpi apua etsiessäni. Tuloksetta. Se, mikä ei ole ollut vain tehotonta on pahentanut ongelmia: esimerkiksi mietokin kortisonivoide sai ihon haavautumaan entistä pahemmin.

Nyt olen Inkan postauksen innoittamana kokeillut ihottumiin seosta, jossa on oliiviöljyyn liuotettua hunajaa. Ja arvatkaa mitä! No, allergioihin taipuvaiselle hunajan hierominen haavaiseen ihoon aiheutti parilla ensimmäisellä kerralla hillittömästi kutisevan reaktion. En hätääntynyt, sillä saahan apteekin voidekin kuivan ihon kirvelemään. Seoksen pestyäni iho rauhoittui ja tuntui paremmalta kuin aiemmin. Kolmannella kerralla ei enää kutissut ollenkaan. Haavat ovat parantuneet. Iho on kuiva, mutta selkeästi parempi kuin aiemmin. Tänään hain ihan omaksi purkin karitevoita, joka pienen testauksen perusteella tuntui auttavan hyvin tuohon kuivuuteen.

Olenpa siis joutunut pohtimaan suhtautumistani kosmetiikkaan. Atopiaan ja allergioihin taipuvaisena olen oppinut pitämään vettä iholle pahana, puhtautta hyvänä, ja apteekin perusvoidetta kaiken perustana. Luonnonkosmetiikkaan olen oppinut suhtautumaan skeptisesti, ovathan sen kasveihin pohjautuvat tuotteet sentään herkästi allergisoivia eikä voi ollenkaan tietää mitä niissä on! Se, mistä nuo käsitykset ovat mieleeni iskostuneet ja kenen etuja ne loppujen lopuksi palvelevat on mietityttänyt paljon viime päivinä.

3 kommenttia:

Piia kirjoitti...

minä tein viime syksynä rohkean päätöksen ja perheemme atoopikko neiti 9v siirtyi pelkästään omatekemiini rasvoihin ja öljysekoituksiin. apteekin rasvoista ja kortisoneista jne on kokeiltu vaikka mitä ja tuloksena on hysteerisenä kivusta kiljuva lapsonen. ja kun murkkuikää aloittelevan pojan 13v iho on alkanut myös oikutella uskaltauduin vaihtoehtokokeiluihin. tietoa etsin ensin netistä ja kaivelin mieleen nuoruuteni aikaiset ihonhoitokikat: rasvana on ollut kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä, oliiviöljyä, itsetehtyä karitevoisekoitusta jne jne huulirasva ja saippuat itsetekemiäni. syksyllä myös neiti kävi vyöhyketerapiassa viikottain. hitaasti mutta varmasti iho on alkanut voida paremnmin- alkuun tapahtui odotettu ihon kunnon räjähdysmäinen huononeminen mutta kokoaika mennään parempaan suuntaan. rasvaamisesta ja pesusta on tullut mukavia asioita eikä niistä tarvitse enää riidellä. itse olen myös alkanut puhdistaa kasvojen ihoa öljypuhdistuksella- alun finniräjähdyksen jälkeen naama on todella hyvässä kunnossa. silmänympärysvoiteena minulla esim vadelmansiemenöljy. pojan 13v suosikki rasva sisältää mangovoita, aprikoosinsiemenöljyä+jojobaöljyä. tähän jää koukkuun... varsinkin kun voi todeta että tuotteet toimivat

heini kirjoitti...

Kiitos vinkeistä sulle ja myös edelliselle kommentoijalle!

Minna kirjoitti...

Minäkin kiitän piiah:ta henkisestä tuesta :) Ei nimittäin ole ihan ongelmatonta kääntää ajatusmallia kolmenkymmenen vuoden jälkeen ihan toiseen suuntaan.