maanantai 6. joulukuuta 2010

Sunnuntaina


Ajoimme kohtuullisen matkan pelkän kahvikupillisen vuoksi. Tai ei pelkästään: tänne kannattaa lähteä päiväretkelle useammastakin syystä.
Takapenkkiläiset poseeraavat.

Epäekologisuudestaan huolimatta automatkat ovat minusta mukavia. Etenkin silloin aikana ennen lapsia. Pitkät ajomatkat tarjosivat aikaa keskustelulle, ja kun toinen on kotoisin kaukaa, niihin matkoihin on joutunut tottumaan. Nykyään tilanne on tietenkin erilainen. Tai ainakin keskusteluihin osallistutaan myös takapenkiltä, mikä väistämättä muuttaa niiden luonnetta.


perjantai 3. joulukuuta 2010

Ihana isyysloma

Viime viikot olemme viettäneet jonkinlaista kuherruskuukautta. Ensi viikolla on edessä paluu arkeen, kun miehen isyysloma päättyy. Toisen aikuisen läsnäolo on tarpeellinen apu, mutta olen myös nauttinut tästä ajasta valtavasti!

Kiireetöntä, kuitenkin arkirutiineihin sitoutunutta yhdessäoloa.

Rauhallisia kävelylenkkejä taaperon tahtiin. Nauravia naamoja pulkkamäessa. Viiman ja pakkasen jälkeen jopa täydellinen talvisää! 

Vetävän lastenlevyn tahtiin tanssivat tenavat. Liinassa tuhiseva vauva. 

Ja ylenmäärin esikoisen vessapaperirullista ideoimia askarteluja, kuten nämä (tosin juuri näiden tyyppien synnyssä taitaa sillä isälläkin olla näppinsä pelissä):  


sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Vielä yks pieniä prinsessoita


Tänään kuuden päivän ikäisenä.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Lovejoy


Joskus toivominen kannattaa. Ainakin nyt sitä sai heti, kun ehti ääneen toivoa. Sitä valoa nimittäin. Tosin siinä vaiheessa, kun sain rauhallisen tovin kameran kanssa oli paras hetki jo mennyt. Ja mallit päiväunilla, joten parhaat palat säästyivät myöhemmäksi. Aurinko tuli silti tarpeeseen lokakuisen harmauden jälkeen. Vielä kun saataisiin vähän lunta ja pakkasta!  
 

Lanka/Yarn: Rowan Felted Tweed (Carbon 159)
Puikot/Needles: 3,5mm, 4mm ja 4,5mm

Lovejoyni valmistui jo kuukausi sitten ja on ollutkin ahkerassa käytössä. Sopivaan saumaan valmistuikin, sillä jostain kumman syystä tahdon palella loppuraskaudesta kovasti, ja takki on kuin luotu tähän olotilaan: Ihanan pehmeä ja sopivan lämmin. Siitä tuli riittävän ohut joten se mahtuu päällystakin alle, ja mittaakin on riittävästi. Ja neulos on joustavaa! Mies nauroikin, että miten onnistuitkin tekemään siitä tuollaisen ettei nappilista irvistele edes vatsan kohdalta. Sitä hämmästelen itsekin. Ja mielenkiinnolla odotan, miltä takki näyttää vatsan kadottua. Olen luultavasti venyttänyt sen pilalle. Juuri nyt en tosi jaksa harmitella sitä. Tarpeeseen se tuli, olisin tällaista lämmikettä tarvinnut joka tapauksessa. Ja niin ihana kuin takki onkin, pelkään pahoin sen kärsineen saman kohtalon kuin useimmat muutkin raskausajan vaatteet. Vai haikaileeko joku muka äitiyshousujensa perään niistä vihdoin eroon päästyään?  


Takin neulominen ei ollut järin innostava kokemus. Neuloin kaarrokkeen kolmeen kertaan, osin ohjeessa olleiden virheiden vuoksi, osin siksi että oma käsiala oli pahasti hakusassa. Käyttämäni lanka on ohuempaa kuin ohjeessa, ja mallitilkun (kyllä! neuloin sellaisenkin!) perusteella laskemani langantiheys osoittautui vääräksi. Jostain syystä isompaan kappaleeseen siirtyessä käsialani muuttuu huomattavasti tiukemmaksi kuin mallitilkun perusteella voisi olettaa. Neuloin isoimman koon silmukkamäärillä, valmiin neuleen mitat ovat kutakuinkin tavoittelemaani M-kokoa. Ohjeessa on virheitä selkäpuolen keskipalmikossa. Niiden korjauksia löytyy Ravelrystä, joten suosittelen vilkaisemaan sinne jos tämän takin aikoo neuloa. 

Neuloin hihat eri värjäyserän langasta, ja vaikka se ei kuvista näy, sopivassa valossa värisauma erottuu selkeästi. Vähän aikaa mietin puranko hihat pois ja yritän metsästää oikean erän lankaa, mutta olenko hieman laiska. No olen. Laiska tai mukautuvainen.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Ympyrää se kiertää...




Huonojen neulekuvien puutteessa hieman vähemmän huonoja kuvia lastenhuoneesta: uusi patterikäyttöinen veturi ja keskittynyt pieni junailija. Aasinsiltana siihen, että on täällä vähän neulottukin, vaikkei siltä ehkä vaikuta. Äiti vaan kaipaisi myös uusia pattereita. Ja lisää valoa sekä innostusta. Ehkä kevät tuo niitä tullessaan. Mieluusti otetaan vastaan jo aikaisemminkin.   

perjantai 29. lokakuuta 2010

Lapsen kengät

Lasten vaatettamisen suurin ongelma taitaa olla tarpeen todellinen uusiutuminen melko tiiviissä tahdissa. Tässä on halpatuotannon ja tuotannon oikopolkujen markkinarako. Aikuisilla on monesti tapana väheksyä lasten tarpeita niiden lyhytaikaisuuden vuoksi. Lapselle ei raskittaisi ostaa kallista, koska käyttöikä mielletään liian lyhyeksi. Kuitenkin monen aikuisen kulutus- ja pukeutumistottumukset eivät juuri eroa tästä tahdista. Johan sitä yhteen ja samaan vaatteeseen kyllästyy, ja sesonki ja muotikin vaihtuu! Hmmm. Eikö aikaa vain mielletä samalla tavalla, kun vastakkain ovat oma halu ja lapsen tarve?

Kun lapsia on useampi, on kalliimman tuotteen valitsemista helpompi perustella hinta-laatu -suhteella ja perheen sisäisellä kierrätyksellä. Silti koen design-lastenvaatteeseen tai ekoratkaisuun päätymisen välillä elitismiksi ja egon nostatukseksi, kun saman asian ajavan vaatteen saisi kolmannesta halvemmallakin. Valintoja joutuu tekemään myös erinäisten resurssien rajoissa. Kuten käytettävissä olevat rahavarat tai tuotteiden saatavuus.

Ekologiset ja eettiset näkökohdat ovat mietityttäneet viime aikoina erityisesti. Kulutusvalintojen osuminen markettien ja halpaketjujen tuotteisiin ekologisempien ja eettisempien sijaan on paitsi tottumuksen ja ahneuden sanelemaa, myös resurssi- ja saatavuuskysymys. Viimeaikaisten kalvokeskustelujen jälkeen eettinen snobismi on vaivannut pahemman kerran. Puhumattakaan esteettisestä snobismista. Ne eko-Kavatit olisivat vain niin ihanat! Mutta...


...kuten arvata saattaa, tätä paasausta seuraa tunnustus: Hankintojen ajankohtaistuessa lankean itsekin mainitsemiini tarpeenarvioinnin sudenkuoppiin: kun halvemmalla ja helpommallakin saa. Niinpä kävin kenkäkaupassa. Käytin oikopolkua ja ostin goretex-kengät. Hieman halvemmat kuin nuo haikailemani Kavatit. Niitä sai sovittaa lapsen jalkaan ennen ostopäätöstä, minkä koen kuitenkin aika tärkeäksi. Päätin, että ekosnobbaan sitten, kun minulla on siihen käytetävissä enemmän resursseja. Valitsin siitä, mitä oli tarjolla - ja valinnanvaraahan ei juurikaan ollut.


Mutta myönnetään, että kyllä tämäkin ratkaisu hieman kaihertaa. 

tiistai 26. lokakuuta 2010

Pilkkuja



Iloisia kuvia omaksi mielenpiristykseksi.
Alkaa loppuraskaus käydä voimille aika pahasti.