tiistai 12. kesäkuuta 2012

sadetanssi





 
Ensin kasteltiin kukat. Sitten satoi vettä. Toinen päätti tanssia sadetanssia, toinen touhusi märällä patiolla naama hymyssä, sukanpohjat mustina. Olisi kai pitänyt harmistua, mutta nauratti liikaa.

3 kommenttia:

virkattu lintu kirjoitti...

Ihanat kuvat ja pienet puutarhurit! Ruohon tuoksun tuntee tänne asti :)

amuk kirjoitti...

Ihania pikkuisia. Eipä lapsille kannata harmistua pikku sotkuista. Meillä poika sai pienenä ainakin touhuta veden, kuran ja saven kanssa ulkona ihan rauhassa ja luoda omia juttujaan. Onhan minulla pesukone ja muksut pääsee suihkuun. Ei se ole marmatuksen arvoinen asia ja tehoaa sitten marmatukset paremmin jossakin tärkeässä jututssa kun ei tällaisessa toivottomassa hommassa lähde sitä tekemään. Lapset sotkevat aina ja niin heidän kuuluukin <3

Minna kirjoitti...

Virkattu lintu, kiitos! Minulla oli samat ajatukset kun kiirehdin etdimään kameraa, että jos tuosta jotain saisi tallennettua.

Amuk, kiitos kommentista, pisti ihan miettimään asiaa. Olet oikeassa. Niinhän lasten kuuluukin touhuta. En tiedä mistä päähäni tulee sellainen pieni peikko, joka muistuttaa joka käänteessä millainen siisteystaso "pitäisi" olla. Hiipiihän se tekstiinkin.

Lasten spontaanius, kykyä nauttia asioista ja poimia aikuisten tai toistensa tekemisistä juttuja leikkeihinsä on mahtavaa ja suorastaan kadehdittavaa, enkä haluaisi rajoittaa heitä ellei kyseessä ole turvallisuusasia. Oikeastaan nautin itsekin siitä että saan olla osallisena edes katsomalla vierestä, vaikken itse kehtaakaan tanssia nurmikolla. Nytkään ei tullut mieleen kieltää, vaan hain kameran. Silti jokin pieni ääni päässäni muistuttaa että on minun ainakin ymmärrettävä, ja tuotava esiin että ymmärrän, että sotkeminen on jotenkin vähän sopimatonta. Sellainen epämääräinen syyllisyys, asiasta, jota en oikeastaan pidä edes tärkeänä, kun tarkemmin mietin. Mistä lienee se peikko tulee, ja miten sen vaientaisi.