keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Lisähuone



Purkkavirityksen tuntua, tuumasi mies. Minun silmääni portti on suorastaan kaunis.  Ehkä se johtuu siitä, että aidan myötä pihasta tuli oikeasti osa kotia. Pieni kesäinen lisähuone, jossa oleskella ilman huolta koiran karkaamisesta. Portista joskus karataan lenkille, mutta yhdessä. Tai työnnetään kuopuksen rattaat takapihalle päiväunia varten. Aita on rajallisella budjetilla koottu, ei loppuelämäksi aiottu. Ja sellaisena tuiki tarpeellinen, suorastaan nerokas.




En ole mikään puutarhaihminen, eikä sellaiseen ole ollut tilaisuuttakaan. Vuosia sitten pihallamme oli pioneita, jotka kurkottivat aurinkoon ihan hoitamatta. Nyt oikeastaan ihmetellään, mitä tämä piha kasvattaa. Särkyneitä sydämiä. Niistä tulee mieleen muorini ja hänen kukkapenkkinsä. Unikot muistan myös erityisesti, vaikka siellä oli paljon muutakin. Istutuksia vaalittiin muumimammamaisella boheemiudella. Kotiin lähtiessä minulle kerättiin usein mukaan iso, kirjava kimppu.




Voikukkaakin löytyy. Mistäpä ei löytyisi.




Tuijan alla varjossa majaileva pikkuinen on sen sijaan uppo-outo. Mikähän lienee?




Löytyy myös paikka auringossa. Ajatus leikkimökistä (mihin se muka mahtuu!). Alan jo miettiä pieniä, itse maalattuja huonekaluja. Monista paloista koottuja pitsisiä verhoja, Tiimarin räsymattoa ja sitä hiljan näkemääni punaista kahvipannua, joka olisi omiaan lasten leikkeihin.




Voi kuulkaa! Yksi purkkaviritys mahdollistaa vaikka mitä!

11 kommenttia:

Judiuni kirjoitti...

Outo pensaan alla taitaa olla tarhakääpiöesikko (Primula Vulgaris-ryhmä). Niitä näkee toisinaan kukkapenkeistä harhautuneina.

Minna kirjoitti...

Kiitos kovasti, Judiuni! Googlen kuvahaun mukaan saatat hyvinkin olla oikeassa.

Judiuni kirjoitti...

Ole hyvä. :)

Kati kirjoitti...

Aita ja etenin portti sinä aidassa on kyllä vallan ylellistä. Pihakin näyttää kauniilta. Särkynyt sydän on yksi suosikkikukistani. Se vain on jotenkin äärettömän kaunis.

Minna kirjoitti...

Kati, näyttäähän se kivalta kun kuvaa vain sitä, mikä näyttää kivalta ;) Kokonaisuutena tämä meidän läntti vois saada vaativamman lentämään pyrstölleen kauhusta, mutta hiljaa hyvä tulee. Minulle pelkän piha olemassaolo on onnea!

Altocumulus kirjoitti...

Hyvä viritys ja sehän on pääasia, eikä tuo kyllä minustakaan mikään ruma ole. Meillä on ollut kans vastaava systeemi kun asuttiin kahden koiran kans rivarissa, mutta ei ollenkaan noin hienoa porttia. Eikä juuri istutuksia... eikä ole nytkään ok-talossa paljon mitään.

Suvi (villapeikko) kirjoitti...

Minusta se on vallan kaunis portti, simppeli ja siinä on kauniit luonnolliset sävyt :) Itsekin kovasti kaipaan porttia pihaamme, aitana on pensasaita mutta pallot karkaa pihalta turhan herkästi.

Kaunis koira!

Minna kirjoitti...

Altocumulus, niinpä. Elämää helpottavat viritykset puoltavat kyllä paikkaansa. Etenkin muksujen ja koiran - saati sitten kahden! - kanssa.

Suvi, kiitos, miehen puolesta siis :)

Salla kirjoitti...

Hienohan tuo portti on! Aita pihan ympärillä - ja se portti ;) - on kyllä fiksu ratkaisu lasten ja koiran kanssa varsinkin nyt, kun ulkona tulee enemmän oltua.

Onko tytöt innostuneita kasvattamaan omia kasveja tai kukkia? Meillä on (toisin kuin äiti), joten pitäisi varmaan jotain elävää parvekkeelle vähitellen mietiskellä. Ehkäpä viikonloppuna voisi tehdän excun Viherlandiaan (pyörällä! jäätelölle!), sieltä harvoin on tyhjin käsin tarvinnut palata :)

Minna kirjoitti...

Kyllä noi viime vuonna kastelivat itse parvekekukat. Muistivat ainakin paremmin kuin minä ite ;) Kiva olis laittaa, mutta toistaseksi homma on ihan ihmettelyn ja suunnittelun asteella.

amuk kirjoitti...

Pihanne on ihana. Rakastan tuollaista "normaalielämän" puutarhaa. Liian huolitellut. viivottimella vedetyt ja rajatut ovat ahdistavia. Sitäpaitsi voikukat ovat tosi kauniita ja pirteitä. Itseäni aina harmittaa kun ikkunoistamme näkyvästä puistosta ajetaan liian usein nurmikot ja tuhotaan ihana voikukkaniitty.Portti on arjen kauneutta parhaimmillaan :)Neuletakkisi näyttää päälläsi myös hyvältä. Lanka vaikuttaa lupaavalta ja näyttää kauniilta, pitää varmasti kokeilla joskus...