keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Kukkoset

Didymos Pfau Garnet

Kevään korvilla meille kotiutui tällaisia lintusia, jotka tekivät minut kovin onnelliseksi. Niiden myötä punainen värikin hiipi takaisin niin garderoobiin kuin neulepuikoillekin (aloitin ikuisuusprojektin...). Sellainen raikas, heleä, iloinen punainen.  

5 kommenttia:

Vilppumaan Erika kirjoitti...

Mä niiiiiin ihailen sua, tuolleen vaan muina naisina selkäreppuilet lapsen kans :) Mä haluisin myös, en vaan mitenkään voi luottaa omaan kykyyni..

Ja noihin villahousuihin aiemmassa ihan rakastuin suorastaan! Mun on tehtävä ny monet, merinovillaa en ookaan vielä villavaippahousuihin kokeillut..

Muutenkin ne on parhaat pökät, koska pojalle on tosi vaikea ny löytää sopivia just tuhtien kestojen päälle.. Mut nuo mallit ei kyllä suoraan sit sovellu, koska meidän Valtti on pullareisi :)

Minna kirjoitti...

Saitpahan mut häkeltymään. Meillä on jo useamman vuoden ja vauvan liinailutaival takana, ehtiihän siinä oppia. Ja se titityyn pöksymalli muuten sopii pyöreälle vauvalle. Kuopus on nimittäin meidän hoikkis, isosiskojen kanssa jäi noi "pöpät" vähän paitsioon ;)

Zelda kirjoitti...

Kaunis liina:) Itse en aikoinaan tullut liinailua lasten kanssa kokeilleeksi, osittain siksikään, ettei se silloin ollut niin pinnalla kuin nykyään. Nyt sitten vain ihailen teitä nykypienten äitejä kauniiden ja näppärien liinojen käyttäjiä.

jasmin kirjoitti...

ja kyllä tuo punainen muuten käykin sinulle hyvin! ihania neulomuksia saat aikaan, täytyy ihailla sua. itse en viitsi/jaksa/ehdi ja mitä niitä muita tekosyitä nyt olikaan...

Minna kirjoitti...

Jasmin, kiitos. Minusta taas tuntuu useasti että voisi aikansa ehkä paremminkin käyttää, mutta kuitenkin neulon mieluummin kuin vaikkapa siivoan... ;)

Punainen on muuten vanha lempivärini. Nyt pitkään se on tuntunut liian hyökkäävältä, kunnes taas ihastuin hieman. Jokin (väri)psykologinen selitys sillekin varmaan löytyisi, mutten tiedä haluanko edes tietää sitä.