Olen naurusta hykerrellen seurannut tämän harmaasta arjestaan kirjoittavan sukkanoviisin maratoonia. Hauskaa tekstiä, joka tuntuu kovin tutulta paikoin. Mielestäni sukka ei ole neuletyö helpoimmasta päästä, eikä edes nopeimmasta. Itse selätin kantapääkammoni vasta viime talvena, mutta työstämistä koin sen vielä vaativan. Työstin ihan pieniä sukkasia, tuntui helpoimmalta.
Nämä ovat siis yksivuotiaalle. Samalla tuli tuhottua pari onnetonta nöttöstä, jotka kaapissa surkeina valittivat. Sukissa on vahvistettu kantapää - vaikkei kävelemätön sellaisia vielä tarvitsisikaan - ja perinteinen sädekavennus. Vasta aloittaessani sukkia isosiskolle tajusin, että sitähän voisi kokeilla jotain muutakin...
Mainio Sukkasillaan on ollut neuloessa auki nojatuolin käsinojalla. Sanottakoon kirjasta mitä hyvänsä, niin aloittelevalle sukanneulojalle siitä on ollut kelpo apu. Kantapäämörkö ei pelota enää yhtään.
2 kommenttia:
Minulla on ystävältä samainen kirja lainassa, ja kyllä se ainakin minulle passaa rautalankaohjeineen. Mutta kuten tuolla arvostelun kommenteissa todettiinkin; ei se varmaan olekaan konkareille tarkoitettu opus.
No ei. Ja nyt löysin siitä jo ensimmäisen virheenkin *lähtee purkamaan yhtä sukanpäätä jo kolmatta kertaa*
Lähetä kommentti