Kodin etsintää

Vierailimme vanhassa omakotitalossa, joka "tuoksui mummolalle".

Se on ollut perheemme yhteinen harrastus jo pari vuotta: asunnonetsintä. Olemme kiertäneet kymmeniä omakotitaloja, useita rivitaloja ja muutaman kerrostalokämpänkin. Välillä on itkettänyt, välillä naurattanut, ja useimmiten samasta syystä.

Kuluneen kahden vuoden aikana jopa minä, epäkäytännöllinen ja romanttisiin tunnelmiin hullaantuva, olen oppinut pitämään pääni kylmänä. Atmosfäärin ja estetiikan ihastelun sijaan tulee kiinnitettyä huomiota siihen

onko talossa kivijalkaa ja onko se ehjä
mihin sadevedet valuvat
haiseeko
pysyvätkö laatat seinässä
rullautuuko tapetti

notkuuko lattia
mitä löytyy muovimaton alta
nokeaako tulisija
onko muuri murtunut
itkevätkö ikkunat
miltä näyttää ullakkotila

Sitten mies kiipeää tarkastamaan välikaton.

Kun asunnon etsintä alkoi pitkittyä rupesin kadehtimaan niitä, jotka löytävät kodin muutaman esittelyn käytyään. Miksi meille ei kotia löydy? Monen mielestä vika on meissä. Ehkä olemme vain kranttuja. Sanoi välittäjä esiteltyään 70-luvun helmen, jonka kellarissa olevaan keskeneräiseen uima-altaaseen valui vesi perustusten alta.