Varsinainen vuodenmutsi

Vuoden vaihteessa oli siirtyminen ihan uudenlaiseen arkirumbaan. Homma on kuitenkin pahasti takunnut lasten sairasteluiden takia, ja väsymys muuttanut itse kunkin ajoittain itsekkääksi pikkuhirviöksi. Tähän turhauttavaan saumaan kolahti: Johanna jätti blogiinsa tunnustuksen. Pitkään mietin, miten reagoin, vai olisiko paras olla ihan hiljaa vaan. Kun meininkin on mitä on. Mutta menköön. Nielen sarkasmini. Minun lauseeni jatkuvat kutakuinkin näin:

Tunnen itseni vuoden mutsiksi kun... huomaan hoitaneeni jonkin tilanteen hyvin, ja meillä on kaikilla hyvä mieli.

Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on... laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja löytää tasapaino perheenjäsenten  tarpeiden välillä, ja omiensa. Kokea itsensä äitinä edes riittävän hyväksi. 

Suurin lapseltani saamani kohteliaisuus on se, kun hän... osoittaa luottavansa minuun.

Kello 12 yöllä olen yleensä... unessa. Tai valveilla jollen saa unta, mikä on aivan liian tavallista.

Kello 8 aamulla olen yleensä... viemässä tyttöjä päiväkotiin. Tai aloittelemassa aamua kahvikupin äärellä, joko yksinäni tai lasten kanssa.

Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että... onneksemme että meillä on sinut ♥

Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että... kiitos, että pidät lapsiani tärkeinä.

Viimeksi kiroilin, kun... parkkeerasin autoa. Iso auto ja ahdas parkkipaikka ovat oiva tilaisuus päästä todistamaan lennokasta kielenkäyttöä.

En ole koskaan osannut... arvostaa itseäni. Siihen kiteytyvätkin kaikkinaiset osaamattomuuteni. Oikeasti osaisin varmaan paljon enemmän kuin tiedän osaavani (kuten me kaikki).

Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä on... tehdä jokin asia loppuun. Rauhassa, keskeytyksettä, hartaudella ja kaiken huomionsa siihen suunnaten. Seuraavaksi parasta onkin se, kun lapset pelmahtavat paikalle tällaisen hetken jälkeen.

Ja vuoden mutsi-award jatkukoon: Helille, joka on yhtä aikaa sivistynyt ja lapsenmielinen. Heinille, jonka jutuista tulee hyvä mieli. Tiinalle, jonka innovatiivisuutta ja aikaansaavuutta ei voi kuin ihailla (ja kadehtia). Sekä uskomattoman viisaalle Paulalle. Tunnustus on annettu, kukin poimikoon sen matkaansa halutessaan.