On meillä kesä täällä

Ainakin melkein kesä. Olen ollut ihan kamalan väsynyt, mutta syy siihen taisi selvitä, ja se helpottaa vähäsen. Ainakin ymmärrän nyt, miksi vauvavuoteni ovat aina tuntuneet tervassa tarpomiselta. (Ja ei, syynä ei ole yöimetyksistä johtuva valvominen, eikä siihen auta imetyksen lopettaminen, edes yöimetyksen. Vaikka sitä minulle on tässä vaiheessa aina suositeltu, ikään kuin äitiys olisi ainoa asia, joka äitiä voisi väsyttää.)

Kaikesta huolimatta olen saanut hieman ommeltuakin pitkästä aikaa. Malli on tuttu viime kesältä. Kämmäsin silti tukikankaiden kanssa: leikkasin hattukappaleiden tukikankaat saumanvarojen verran pienemmiksi, mikä näkyy hassuina kupruina päälakisaumoissa. Mutten jaksa välittää, pannaan se vaikka tämän väsymyksen piikkiin. Kangas on varta vasten hankittua tildaa, ei ihan minun makuuni, mutta en minä tätä hattua käytäkään.