Tytärten päiväkodissa lauletaan päivittäin. Lauluja siivitetään roolileikein, ja erilaiset päähineet ovat tietenkin helppo ja nopea keino hypätä roolista toiseen. Kaikesta päätellen viime aikoina on laulettu usein laulua jossa mummo kanasensa niitylle ajoi, ja kaikesta päätellen pikkulapsi muuttuu mummoksi sitaisemalla päähänsä huivin leukasolmulla. Kolmiohuivin nähdessään kaksivuotias alkaa pontevasti vaatia "mummokanaa".
Malli/Pattern: Offset Wraplan by Sara Morris
Lanka/Yarn: BC Garn Semilla Fino
Puikot/Needles: 3,5 mm
Neulemalli on sama, jonka neuloin vauvalle jokin aika sitten. Ohjeen suurin koko on kaksivuotiaalle, ja koska neiti on jo puolessa välissä kolmatta muokkailin hieman. Lisäsin aloitussilmukoita, mutta se oli ehkä liioittelua - pääntie on joka tapauksessa melko laaja. Helmaan ja hihoihin koetin neuloa hieman kasvunvaraakin. Aika sopiva takista silti tuli, joten kohta saanen neuloa lisää. Ei haittaa. Tosin sitten taidan neuloa jotain muuta, sillä tällä erää samaista mallia on tulossa vielä kolmaskin kappale, eri väreissä ja niinikään isompaan kokoon muokattuna.
Tämän keskimmäisen version raikkaista väreistä pidän hurjasti! Samoin napeista, joiden kukkakuviot erottuvat parhaiten tuossa muuten auringon polttamassa kuvassa. Niistä osa on odotellut paikkaansa omissa varastoissani varmaan pari vuotta, paikallisesta nappikaupasta löytyi onnekseni lisää näinkin pitkän ajan jälkeen. Reunustin takin selkeällä 2n2o -resorilla.
"Mummokana" kirjavissaan. Pidän kuvasta. Melkein odotan, että se alkaa itsekseen elää ja liikkua. Sillä samalla laskelmoimattoman itsetyytyväisellä tavalla, joka on lapsellenikin ominaista.
Viimeinen kuva saa hymähtämään. Emäntä, sanan hyvässä merkityksessä =) Meilläkin tyttö käärii päähänsä huiveja (milloin huivia, milloin paitaa tai pikkuveljen harsoa), solmua vain on vailla.
VastaaPoistaNeulomasi takki on ihana. Kauniit värit olet valinnut.
Ihastelin tekemääsi takkia jo silloin aiemmin. Kaunis malli, tekisi mieli tehdä itsekin. Ymmärrän hyvin, että teet kolmatta jo. Kauniit värit olet valinnut.
VastaaPoistaIhana takki ja ihanat kuvat! Mummokanalaulu on meilläkin kova juttu, vaikkei huivia osatakaan vielä itse päähän solmia...
VastaaPoistaJohku, emäntämäistä tomeruutta tuosta tytöstä kyllä löytyy. Kieltämättä hameen (mekon) ruudut vain lisäävät tuota vaikutelmaa...
VastaaPoistaAnna, olen tosiaan tainnut ihastua tuohon malliin. Ja kun neuloo sarjana samanlaisia, tarvitsee kerta kerralta ajatella vähemmän. Se on joskus ihan meditatiivista :)
Hannaliini, ei se solmu meilläkään luonnistu omin sormin, mutta neiti tietää kuitenkin mitä haluaa - äiti saa sit toteuttaa :)
Hieno valokuva se viimeinen. Tykkään kans paljon tuosta mallista, väreistä ja napeista.
VastaaPoistaMainio takki, ja ihanan keväisiä kuvia. Laatulangankin olet valinnut :) Malli meni heti jonoon!
VastaaPoistasuloinen lapsi, kaunis takki ja ihana huivi :)
VastaaPoistaHeini, kiitos tykkäämisestä. Joskus tuntuu hirveän kivalta että joku muu pitää samoista asioista kuin itsekin :)
VastaaPoistaEmma, lanka on tosiaan testaamisen arvoista. Nyppyyntyy hieman käytössä, mutta en ole vielä ehtinyt kokeilla auttaako pelkkä kertanyppiminen ongelmaan. Luomuvillaa, ja hirmuisen pehmeää se ainakin on.
Tuula, kiitos, erityisesti ensimmäisestä <3
On se vaan niin hyvä malli! Ja hyvä malli :D Kuinka isolle oot muokannu sen viimeisen?
VastaaPoistaOnpas ihanan näköinen takki! Hauska tuo yllättävässä paikassa oleva nappirivi.
VastaaPoistaMinulla on nyt ollut pientä virkkaus/neuleväsymystä. Mutta kun katselee tällaisia kivoja juttuja, niin alkaa taas itseäkin puikot houkuttaa :)
Erika, viimeinen on tulossa kesällä viisi täyttävälle esikoiselle, jolle ostan 120-128cm vaatteita. Mutta kun tuo neulotaan ylhäältä alaspäin niin sehän helpottaa koon arvioimista.
VastaaPoistaVirkattu lintu, minustakin tuo napitus on aika hauska. Blogit toimivat minullakin hyvänä inspiraation lähteenä. Toiset vain ehtivät tehdä niin paljon kaikkea kiinnostavaa ja ihanaa mitä en itse kerta kaikkiaan ehdi tai osaa... ;)