Laitetaso

Koska meillä ei sisusteta, pysyn - kerrankin - blogin varsinaisessa fokuksessa ja totean, että itse tekemisestä tässäkin on kyse. Tekijä en tosin ole minä vaan mieheni. Ja lopputulos eroaa tavanomaisista paitsi materiaalien ja tekniikoiden puolesta, myös henkensä vuoksi. Tuunaaminen ja materiaalien uusiokäyttö ei oikein ole minun juttuni, niin trendikästä kuin onkin. Tai ehkä on niin, että kierrätysmateriaalit ja valmiin muokkaaminen vaativat enemmän mielikuvitusta ja taitoa kuin uudesta tekeminen, jotta lopputulos olisi uskottava. Minulla niitä ei ole riittävästi. Miehellä ilmeisesti on, ainakin minulle riittävästi.

Tarvitsimme laitetason, ja hän kokosi sellaisen samaan henkeen kuin kuuntelusettinsä: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain modattua. Taso on koottu vanhan ompelukoneen jaloista ja varta vasten hankituista vanerilevyistä. Yksinkertainen rakenne pelkkine hyllyineen ja  sivutukineen olisi ollut silmää miellyttävin, mutta se teki tasosta sivusuunnassa aavistuksen huteran oloisen. Niinpä taus oli tuettava kiertojäykkyyden parantamiseksi. Siihen on käytetty samaista singerinrunkoa. Ulkonäöllisesti sekään ei ole huono ratkaisu. Tuki ei juurikaan näy hyllyillä olevien tavaroiden takaa, ja jos näkyykin, istuu tyylillisesti, vaikkei symmetrinen olekaan.

Kuvissa taso on keskeneräinen, ja sellainen saa tovin ollakin. Katselemme ja mietimme jatkotoimenpiteitä. Harkinnassa on hyllytasojen tuleva sävy sekä se, tarvitseeko hieman ruostunut valurauta entrausta vai kaunistaako patina.