Kukin taidoillaan. Kuopuksen tavassa olennaisinta on se, että hän istuu. Ihan itse, ison tytön tuolissa. Tai siis pienen tytön tuolissa. Yleensä hän lukee lattialla. Kääntelee sivuja maltillisesti ollakseen noin pieni. Kuin ymmärtäisi kirjallisuutta. En ole ottanut kirjoja pois (paitsi varmuuden vuoksi kirjaston kirjat), eikä hänen käsissään ole sivuja juuri revennyt.
Esikoinen sen sijaan oppi ihan oikeasti lukemaan. Lukee kaiken minkä ehtii: sanomalehteä olkani yli, otsikot iltasatukirjasta, jokaisen ohittamamme kyltin, televisiosta sen minkä ehtii. Lukee niin tikkukirjaimia kuin tekstaustakin, mikä minua hämmästyttää. Joskus varmistaa hankalimpia tekstattuja kirjaimia kuten f tai g. Keskimmäinenkin haluaa kuvittella lukevansa. Mummin luona hän kuulemma osaa lukea. Tai ainakin ihan kohta nappikoulussa oppii.
Minä olen kuin tuo keskimmäinen. Kokoaikainen kotiäitiyteni päättyi vuodenvaihteessa, ja opiskelen taasen. Tai turhaudun kuvitellessani, että nyt minun pitäisi pystyä opiskelemaan. Viimeisen kuukauden on kuitenkin lähes koko ajan joku lapsista sairastanut kotona. Välillä tuntuu että minäkin taidan olla siellä nappikoulussa vaan.
meilläkin tuo vanhempi (3.5 v) "osaa" lukea. iltaisin kirjoja luettaisiin vaikka kuinka monta :) ja koulussakin meillä käydään :D
VastaaPoistaTuo teidän pienimmäinenhän on ihan vakavissaan lukemisesta :D. Ihana. Mitä aloit opiskelemaan (vai olisitko jo kertonut jos haluat kertoa)? Tai siis alat opiskelemaan ;). Mekin ollaan haaveiltu ratsastamisesta viime aikoina (ed. postauksesi).
VastaaPoistaOi, onnea lukijoille! Niin pienille kuin suurillekin :)
VastaaPoistaLapset ovat ihania uusine taitoineen ja se on ihmeellistä miten lapsissa nousee esiin erilaisia piirteitä.
VastaaPoistaJonkunlaisen lohdutussanan haluaisin sinulle sanoa oman opiskelusi ja lasten sairastelun suhteen. Se oli hetki aikaisemmin meillä ihan samanlaista, kun palasin töihin. Mutta pikku hiljaa lapset ilmeisesti tottuvat pöpöihin ja sairastelukin tasoittuu. Vaikkakin tässä kohti joudun toteamaan olevani itse sairaslomalla saatuani lapsilta mahapöpö-kuumetartunnan. Olin se sitten minä tai lapset, jostakin syystä tunnen huonoa omaatuntoa sairasteluiden suhteen.
Varmasti arki lähtee rullaamaan omalla painollaan ajan kanssa, eihän sairasteluille mitään kuitenkaan voi.
Maritta, tuollaiset lukuhetket ovat ihania <3 Lasten suhtautuminen uusiin taitoihin on kyllä ihastuttavaa. Se into, ja toisaalta kyky kiertää todellisuutta tarvittaessa ;)
VastaaPoistaHeini, olen gradua vaille valmis YTM. Aika klassinen tapaus siis. Tarkoitus olisi tehdä opinnot loppuun - vuuuosikausien kotiäitiyden jälkeen... - mutta jonkinasteinen alanvaihtokin on mielessä. Tai ei varsinaisesti alanvaihto, mutta ammattipätevyys houkuttaa. Samalla saisin jotenkin fokusoitua aiemmin opiskelemani tiettyyn viitekehykseen, mikä tuntuu nyt aika hyvältä ajatukselta.
Emma, kiitos kiitos. On se kyllä hauska huomata miten lapselle aukeaa melkein kuin uusi maailma tuollaisen itselle niin itsestäänselvän taidon myötä.
Johku, kiitos lohdutuksesta. Järki sanoo että oikeassa olet, mutta silti... Mutta ehkä tämä tästä. Viimeistään kesällä, jolloin on suunnitelmissa pitää "lomaa", öö, "opiskelusta" :)