Opettavainen projekti

Malli/Pattern: Cria by Ysolda Teague  

Lanka/Yarn: Tosh merino light (tern)

Puikot/Needles: 3,5mm

Enpä ole tainnut koskaan tehdä minkään langan eteen yhtä kovasti töitä! Ensimmäisen onnettoman purettuani halusin neuloa jonkin tuiki tavallisen, yksinkertaisen mallin. Ja päädyin Criaan, joka ei oikeastaan ole - simppelistä näöstään huolimatta - erityisen tavallinen. Nyt ei mennyt ihan yhtä pahasti metsään, joskaan aivan napakymppi ei tämäkään neule ole. Mutta se oli hauska neulottava, ja mikä parasta, monilla tavoin opettavainen projekti.

Teknisesti uutta oli se, että Cria neulotaan yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin. Malli ei kuitenkaan ole perinteinen raglanneule, vaan siinä on "istutetut hihat", jotka syntyvät siten että olkakappaleet neulotaan ensin, ja niiden reunasta poimitaan silmukat etu- ja takakappaleisiin sekä hihoihin.   

Little red in the city jäi muhimaan mieleeni Prosessineulojan kirjoitettua siitä. Hankin kirjan käsiini ja olin aivan myyty! Kirja on visuaalisesti miellyttävä, siinä on useita toteuttamiskelpoisia neuleita ja paljon asiaa neuleen muokkaamisesta omalle vartalolle sopivaksi. Teinkin virheen siinä, että neuloin Crian oikeastaan ilman muokkauksia. Harkitsin meijeriosaston laajentamista mutta mittojen mukaan rinnanympäryksen piti olla riittävä. Ympärysmitta onkin sopiva, mutta siitä huolimatta neule tuntuu jotenkin kittanalta, hieman lyhyeltä. Hm. Minusta tuntuu nykyään aika usein siltä: mikään alle mekkomittainen ei tunnu riittävän. Aikani ihmeteltyäni totesin sen johtuvan luultavimmin siitä, että neuleen etuhelma nousee ylöspäin siinä, missä takahelmaan jää muutama laskos. Olisi siis ehkä kuitenkin ollut paikallaan neuloa lisämittaa etukappaleisiin, toisin sanoen muotoilla rintalaskokset lyhennetyin kerroksin kainaloiden alapuolella. Mitä en ole koskaan tehnyt, mutta aion opetella. Neuleeni kaula-aukosta tuli myös laajempi kuin kirjan mallineuleissa, enkä ole ihan vakuuttunut hartioidenkaan istuvuudesta.       

Joten omasta kehostani opin: en enää ihmettele, miksi kaupoista ei tahdo löytyä istuvia vaatteita. Itse tehdessäkään se koon valitseminen ei vain ole niin simppeliä kuin aikana ennen lapsia, jolloin neuloin vain ympärysmitan mukaan ja valmis vaate laskeutui kaidan varren yli ilman pahempia ongelmia. Rinnanympäryksen perusteella neulon todennäköisesti hartioista ja selästä liian suuren neuleen. Parempi saattaisi tulla kokoa pienemmästä, mutta rinnan kohdalta tilavammasta neuleesta. Lisäksi vyötärölinjan on oltava kohdillaan. Cria on kevyesti a-linjainen, mikä on ihan ok, mutta vyötärömuotoillussa mallissa muotoilujen paikat kannattanee katsoa tarkkaan.

Takissa on julmettu määrä nappeja (ja kirjassa muuten minulle uusi tekniikka siistien napinläpien tekemiseen; aion käyttää sitä vastakin). Hihansuut napittamalla vältetään ainaoikeassa neuleessa kerroksen vaihtumiskohtaan syntyvä "sauma". Kauniitkin hihansuunapit ovat, mutta niiden käytännöllisyydestä en ole vakuuttunut. Ne tarttuvat melko helposti kiinni milloin mihinkin. Ja esimerkiksi nyt kirjoittaessa ropisevat pöydän pintaan. Mallissa on optio myös lyhythihaiseen versioon. Arvatkaa poltteleeko... en ole satavarma lankavalinnastanikaan, joten olisi kiva kokeilla tätä jostain toisesta langasta. Vaikkapa vain kolmella napilla. Omin muokkauksin.    

Ja löytyyhän tästä postauksesta vielä yksi Pipakin, lanka myös tosh lightiä värissä 'calligraphy'.