Rinsessa Ruusu

Olemme tytärten kanssa aloitelleet osa-aikaista päivähoitouraa alkukevään aikana. Jokin aika sitten päiväkodissa oli naamiaiset, ja halusin välttämättä - mikä lie fiksaatio - ommella prinsessapuvun esikoiselle, joka välttämättä - mikä lie fiksaatio - halusi mennä naamiaisiin prinsessana.  

Puku on kaksiosainen. Yläosan kietaisumallinen kaava on Viron suurimmasta käsityölehdestä (kevät 2011). Linkkiä ei ole, koska en löytänyt lehdelle omaa verkkosivua lainkaan, mutta blogeissa siitä on juteltu paljonkin. Ostin itsekin lehden nyt ensimmäisen kerran juuri blogikeskustelujen herätettyä uteliaisuuteni, ja pidin kovasti. Lehden ideat ovat virkistäviä ja tekemisen meininki hieman erilainen kuin useimmissa suomalaisissa "näyttävää nopeasti ja helposti" -ohjeissa. Hieman negatiivisena pidin sitä, että lehti tuntuu luottavan aika lailla tekijän taitoihin. Kokemattomana ompelijana kaipaisin eksaktimpia ohjeita. Neulepuolella tekijän varaan laskeminen ei tuntunut niin häiritsevältä, joten luulen että kyse tosiaan on omasta osaamattomuudesta.

Toisaalta suhaisinpa tämän mekkosen kasaan siitä huolimatta. Ja ehkä juuri siksi projekti oli oikeastaan aika vapauttava. Yläosan helman ja hihojen rypytyksen menivät ihan nappiin, vaikka en ole sellaisia ennen tehnyt. Ompelukseni kirvotti jopa miehen taholta jotain kohteliaisuudeksi luokiteltavaa: "En uskonut että sä osaisit tehdä noin hienon". No, totta puhuen en uskonut itsekään...

Prinsessalla piti toki olla myös valtikka. Tai taikasauva, tämä nimittäin sisältää patterit ja helähtelee maagisesti. Minusta aivan kamala, tyttärestä mitä ihanin. Täydellinen! Päässä prinsessalla on itsetehty pahvikruunu, joka ei harmikseni tallentunut kunnolla yhteenkään kuvaan. Muutoinkin mallin tarjoamat kuvakulmat ovat aika kummallisia...

Hame on simppelillä kuminauhavyötäröllä ja koko pakan leveydeltä. Materiaalina käytin kahta kaapista löytyvää kangaspalaa, pätkän ostopitsiä, yhden kirpputorilta löytyneen valkoisen mekon helman sekä niinikään kirppikseltä löydetyn pitsipuseron. Hameesta olisin halunnut laajemman, mutta kangasta ei riittänyt. Samasta syystä yläosan helma on koottu paloista: ruusukangas ei riittänyt kuin etukappaleisiin, ja jouduin kehittämään taakse lisäpalan. Mutta ei se haitannut. Toisin kuin jotkut tyyligurut väittävät, tyttären mielestä enemmän ei välttämättä ole tarpeeksi edes arkipukeutumisessa, tästä tarkoituksesta puhumattakaan. Ja tiedättekö, ompeleminen oli hirmuisen hauskaa!

Hauskaa oli kuvaaminenkin, vaikka kuvissa

tahtookin olla vähän  

turhan paljon 

liikettä.