Tänään aamupäivästä päätin ottaa härkää sarvista. Lapset ruskovilloihin ja toppiksiin, vauva kantoliinaan ja pulkkakyydillä lähipuistoon. Pukemiseen meni noin neljäkymmentäviisi minuuttia, olkoonkin että siihen toviin jo vaihdettiin vaippoja ja imetettiin. Neuvoteltiin kaksivuotiaan kanssa pukemisesta. Puettiin yhden voimin kolme, kun nelivuotias nohevana hoiti itse itsensä. Patistin lauman pihalle. Kaksivuotias kieltäytyi kävelemästä.
Pulkkamatka puistoon vei vartin.
Puistosssa viivähdimme kymmenen minuuttia. Nelivuotias laski muutaman kerran mäkeä. Kaksivuotias huusi. Minä kehotin kiipeämään itse mäelle. Kaksivuotias huusi. Nelivuotias aikoi lainata kaksivuotiaan pulkkaa. Kaksivuotias rääkäisi, kiipesi omin jaloin mäennyppylälle, laski alas omalla pulkallaan, jäi istumaan pulkkaan ja kieltäytyi nousemasta. Halusi että vedän hänet pulkassa mäen päälle. Minä maanittelin, houkuttelin, lopulta kippasin hänet pulkasta. Kaksivuotias huusi, kieltäytyi kävelemästä, huitaisi lapasellaan lunta kasvoilleen ja huusi lisää. Minä puhdistin lumen ja kuivasin lapsen kasvot. Kaksivuotias rauhoittui hetkeksi mutta palasi sitten alkuperäiseen aiheeseen. Minäkin aloin hermostua. Nelivuotias laski vielä kaksi mäkeä. Mäessä ennen tuloamme ollut perhe siirtyi toisaalle laskemaan. Minä keräsin laumani pulkkaan ja kiskoin sen kotiin.
Kotimatka vei vartin. Riisumisesta ja vaatteiden kuivumaan nostamisesta selvisimme suunnilleen samassa ajassa, joten reissun saldo oli puolitoista tuntia taustatöitä ja kymmenen minuuttia pulkkamäessä sekä yksi sosiaalinen kolaus. Ah että kotiäitiys voi olla palkitsevaa! Mutta tulipa otettua ensi kosketus arkirutiineihin sitten vauvan syntymän. Ensi kerralla koitetaan jaksaa ulkona ainakin vartti.
Ei saisi nauraa, mutta naurattaa kuitenkin. Anteeksi. :D Ja parempaa onnea ensi kertaan, ehkä jaksatte jopa yli vartin!
VastaaPoistaIhanan lohdullinen postaus! Samankaltaista pulkkailua harrastetaan meillä, vaikka lapset hieman isompia (6, 4 ja 1,5). Yleensä kilarit ottaa kuopus, mutta keskimmäinenkin osaa olla lahjakas tällä saralla, kun sopiva päivä sattuu ;) Rutkasti myötätuntoa!
VastaaPoistaKuule kyllä kuullostaa tutulta! Meillä huonosti käyttäytyy laiska 3v, joka ei muka osaa pukea itse villasukkia eikä pipoa, ei myöskään riisua niitä. Ja sitten reipas 1,5 vuotias, joka haluaisi pukea kaiken aina itse, alusta loppuun saakka. Joskus pukemisessa vierähtää helposti se puolituntinen kun neuvotellaan että mitenkäs se nyt menikään.
VastaaPoistaJa sitten ulkona pienempi väsyy ja alkaa huutamaan, ja sitten isompi alkaa huutamaan kun haluaisi vielä olla.
Ja mitäs sitä pitikään sanoa? No vaikkapa että: paljon se ottaa, paljon se antaa, tuo kotiäitiys <3.
Fanny, saa nauraa. Minäkin yritän, ei tästä muuten tulisi senkään vertaa :)
VastaaPoistaRusina, tällaistahan tämä on.
Ja oikeassa olet Maikki tuossa viimeisessä lausahduksessasi. On tässä puolensa.
Meillä oli eilen aamupäivällä melko samanlainen pulkkailureissu. Mäkeen kävely on aika pitkä ja sitten siellä pienin väsyi ja halusi että haen aina alhaalta pulkan ylös. Isommilta hajosi kelkasta ratti. Sitten kaikki itki kun välinettä ei ollut ja yksi oli jo ottanut toisen oman jne. Musta tuntuu että itkuisuus oli sitäkin kun nälkä tuli. Pitäisi olla joku pieni eväspala mukana aamupalan ja lounaan väliin. No, sitten olikin jo lähdettävä takaspäin jotta ehdimme kotiin lounaalle ennenkuin maailma romahtaa :) Itse olen viime aikoina miettinyt sellaista että onko meidän lapset normaalia väsyneempiä. Tuntuu että melkein aina, vaikka yöunet on n. 11,5 h.
VastaaPoistaHeini, nyt kun mainitsit niin sama on käynyt mielessä. Olisiko jonkinlaista kaamosväsymystä? Meilläkin tytöt nukkuvat pidempiä unia kuin aiemmin, ja silti tuntuu että jo hetken päästä herättyä alkaa väsykiukuttelu. Jospa se helpottaisi kun saadaan lisää valoa.
VastaaPoista