Lapsen kengät

Lasten vaatettamisen suurin ongelma taitaa olla tarpeen todellinen uusiutuminen melko tiiviissä tahdissa. Tässä on halpatuotannon ja tuotannon oikopolkujen markkinarako. Aikuisilla on monesti tapana väheksyä lasten tarpeita niiden lyhytaikaisuuden vuoksi. Lapselle ei raskittaisi ostaa kallista, koska käyttöikä mielletään liian lyhyeksi. Kuitenkin monen aikuisen kulutus- ja pukeutumistottumukset eivät juuri eroa tästä tahdista. Johan sitä yhteen ja samaan vaatteeseen kyllästyy, ja sesonki ja muotikin vaihtuu! Hmmm. Eikö aikaa vain mielletä samalla tavalla, kun vastakkain ovat oma halu ja lapsen tarve?

Kun lapsia on useampi, on kalliimman tuotteen valitsemista helpompi perustella hinta-laatu -suhteella ja perheen sisäisellä kierrätyksellä. Silti koen design-lastenvaatteeseen tai ekoratkaisuun päätymisen välillä elitismiksi ja egon nostatukseksi, kun saman asian ajavan vaatteen saisi kolmannesta halvemmallakin. Valintoja joutuu tekemään myös erinäisten resurssien rajoissa. Kuten käytettävissä olevat rahavarat tai tuotteiden saatavuus.

Ekologiset ja eettiset näkökohdat ovat mietityttäneet viime aikoina erityisesti. Kulutusvalintojen osuminen markettien ja halpaketjujen tuotteisiin ekologisempien ja eettisempien sijaan on paitsi tottumuksen ja ahneuden sanelemaa, myös resurssi- ja saatavuuskysymys. Viimeaikaisten kalvokeskustelujen jälkeen eettinen snobismi on vaivannut pahemman kerran. Puhumattakaan esteettisestä snobismista. Ne eko-Kavatit olisivat vain niin ihanat! Mutta...

...kuten arvata saattaa, tätä paasausta seuraa tunnustus: Hankintojen ajankohtaistuessa lankean itsekin mainitsemiini tarpeenarvioinnin sudenkuoppiin: kun halvemmalla ja helpommallakin saa. Niinpä kävin kenkäkaupassa. Käytin oikopolkua ja ostin goretex-kengät. Hieman halvemmat kuin nuo haikailemani Kavatit. Niitä sai sovittaa lapsen jalkaan ennen ostopäätöstä, minkä koen kuitenkin aika tärkeäksi. Päätin, että ekosnobbaan sitten, kun minulla on siihen käytetävissä enemmän resursseja. Valitsin siitä, mitä oli tarjolla - ja valinnanvaraahan ei juurikaan ollut.

Mutta myönnetään, että kyllä tämäkin ratkaisu hieman kaihertaa.