Haluaisin kovasti enemmän ulkotilaa: Pienen kasvimaan. Herukkapensaita. Ehkä omenapuun. Vaaleanpunaisia ja valkoisia pioneja. Tilaa lasten ja koiran touhuta. Aurinkoa, ja riittävästi varjoa jossa oleilla kuumimmat ajat. Tyytyminen on kuitenkin tähän.
Parvekkeen suurin puute on, että sitä voi käyttää vain kuten sisätilaa: Ei juosta, riehuta, kiipeillä. Ollaan vain. Vaikka luetaan. Kivaa sekin. Lattialla piirtämisestä on myös tullut suosittua. Ja vaikka haluaisin sen pihan, lasten viihtyminen muistuttaa siitä etteivät asiat ihan huonosti ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti