Ei lienee yllättävää, että minä ja mieheni olemme tavanneet suhtautua muotiin olennaisesti eri tavalla. Mutta viime aikoina olen huomannut alkaneeni muistuttaa miestäni mielipiteissäni.
Siksi olen kiinnittänyt enemmän huomiota ihmisten pukeutumiseen, vieraillut muotiaiheisissa blogeissa, selannut lehtiä. Pohtinut muodin syvällisempiä merkityksiä. Jos siis lähdetään siitä, että muoti on muutakin kuin myynnin tehostamiseksi luotuja tarpeita.
Muoti loukkaantuu jos sitä syytetään pinnalliseksi, mutta puhuu itsekin siitä, mikä on pinnalla juuri nyt. Nyt pinnalla on melko paljon ideologisesta pohjasta nousevia trendejä, kuten ekologisuus. Muoti on viesti; onko pinnallista miettiä viestin sisältöä? (Tässä kohtaa ajatuksen harhautuminen brändäykseen kyllä kampittaa muodin puolustuspuheenvuoron, ja "ideologinen trendi" kuulostaa sekin ihan käsitteelliselta paradoksilta. Mutta sille sivupolulle joskus toiste. )
Jokin aika sitten näkemästäni YLE:n Projektina keho -ohjelmasta jäi mieleeni toteamus, että muotitoimittajat usein pukeutuvat mustaan. Etteivät erottuisi epäedukseen. Musta on "turvallinen valinta". Muoti näyttäytyy siis myös statusten areenana, jolla ammattilaistenkaan ei ole täysin turvallista liikkua.
Oma ekskursioni lastenhuoneesta muotimaailmaan oli äkkiseltään raju, väärällä tavalla rosoinen, hieman kiusallinenkin kokemus, jolta mielelläni palasin.
tämä on mielenkiintoinen aihe. ekoina opiskeluvuosina mun pukeutuminen muuttui paljon, kun eksentristen teinivuosien jälkeen halusinkin yhtäkkiä kadota väkijoukkoon. vaatekaappi olikin sitten täynnä turvallista mustaa.
VastaaPoistaMusta kausi on käyty läpi täälläkin. Ja viime päivinä olen miettinyt paljon tuota turva-asiaa, niin väripsykologisesti kuin muotia ylipäätän. Tarjoaahan muoti paljon hauskuuttakin, mutta tarjoaa myös turvaelementtejä aina rajoittavuuteen asti. Pitäisi ehkä ajatella ettei vika suinkaan ole muodissa, vaan siinä, miten sitä käytetään. Mutta jokin sisäänrakennettu koukku siinä on.
VastaaPoista