Nino Antrasiitti

Esittelemisen arvoinen kaunotar, ystävältä ostettu villasekoitteinen kantoliina.

Kodin etsintää

Vierailimme vanhassa omakotitalossa, joka "tuoksui mummolalle".

Se on ollut perheemme yhteinen harrastus jo pari vuotta: asunnonetsintä. Olemme kiertäneet kymmeniä omakotitaloja, useita rivitaloja ja muutaman kerrostalokämpänkin. Välillä on itkettänyt, välillä naurattanut, ja useimmiten samasta syystä.

Kuluneen kahden vuoden aikana jopa minä, epäkäytännöllinen ja romanttisiin tunnelmiin hullaantuva, olen oppinut pitämään pääni kylmänä. Atmosfäärin ja estetiikan ihastelun sijaan tulee kiinnitettyä huomiota siihen

onko talossa kivijalkaa ja onko se ehjä
mihin sadevedet valuvat
haiseeko
pysyvätkö laatat seinässä
rullautuuko tapetti

notkuuko lattia
mitä löytyy muovimaton alta
nokeaako tulisija
onko muuri murtunut
itkevätkö ikkunat
miltä näyttää ullakkotila

Sitten mies kiipeää tarkastamaan välikaton.

Kun asunnon etsintä alkoi pitkittyä rupesin kadehtimaan niitä, jotka löytävät kodin muutaman esittelyn käytyään. Miksi meille ei kotia löydy? Monen mielestä vika on meissä. Ehkä olemme vain kranttuja. Sanoi välittäjä esiteltyään 70-luvun helmen, jonka kellarissa olevaan keskeneräiseen uima-altaaseen valui vesi perustusten alta.

I'm going slightly mad

Malli / Pattern: peruspolvisukka ylhäältä alas neulottuna

Lanka / Yarn: Noro Kureyon Sock Yarn #164

Puikot / Needles: 2,5 mm

Sukat taitavat olla useimpien neulojien perusjuttu. Minulle ne sen sijaan ovat melko uusi tuttavuus, vaikka olen tikutellut ainakin puolet elämästäni. Sitä voi oppia niin kummallisia asioita. Minun päähäni oli iskostunut ajatus, että kantapään tekeminen on liian vaikeaa. Tästä kantapääahdistuksesta aloin päästä yli vasta ihan viime vuosina, kiitos anoppini, joka on armoitettu sukanneuloja.

Nykyään suorastaan pidän sukkien neulomisesta, ja haavelistalla on ties kuinka monta pitsi- ja palmikkomallia. Nämä ovat kuitenkin yksinkertaiset perussukat. Olen jo jonkin aikaa himoinnut päästä kokeilemaan Noron lankoja, mutta kun en erityisesti piittaa liukuvärjäyksistä en keksinyt mitä niistä tekisin. Kunnes tajusin, että muutkin ovat raidoittaneet Norolla.

Nämä sukat tuli neulottua niin moneen kertaan, että olin tulla hulluksi niiden kanssa. Samoin kuulemma rakas puolisoni. Neuloin molempia sukkia samanaikaisesti, joten jouduin joka kerta myös purkamaan molemmat. Säädettyäni resoria ja pohkeen kavennuksia erinäisiä kertoja törmäsin Villapeikon blogissa viittaukseen Joggless jog -tekniikasta. Siinä kohtaa se hulluus meinasi iskeä: että raitojen ei tarvitsekaan porrastua kerroksen vaihtuessa, eikä niiden väliin tarvitse jäädä reikää! Ja purkuunhan ne menivät. Siitä eteenpäin sukat valmistuivatkin sitten kerralla, mitä nyt neuloin ensimmäisen kantapään kahteen kertaan, samoin ensimmäisen kärkikavennuksen...

Noro on epätasaista, paikoin ompelulankamaisen ohutta, tahkeaa - ja kamalaa purkaa. Neulejälki kuitenkin on rouhean kaunista ja sukkien pehmeys yllätti positiivisesti. Mielessä väikkyy jo monta norolla raidoitettua ideaa, mutta perherauhan säilyttämiseksi täytynee nyt jonkin aikaa tyytyä näihin.

Ostosterapiaa

Jollain tavallahan sitä täytyy helliä rankan viikon nyrjäyttämää mieltä. Jossain vaiheessa tosin tulee mieleen, että olisi ehkä rentouttavampiakin metodeja kuin kaupunkikierros kera kahden, joista toinen on syli-, toinen uhmaiässä. Toisaalta urheilu tekee hyvää, ja rattaiden lykkiminen lapsi liinassa korvaa steppitunnin mennen tullen, ainakin hikoilun määrällä mitattuna. Ellei se riitä, vaikeusastetta voi lisätä antamalla uhmiksen kävellä itse.

Terapian satoa:

Mukavalta tuntuu myös ajatus, että nyt ei tarvitse vähään aikaan lähteä kotoa minnekään.

Päiväuniaika

Niitä arjen tyveniä, jotka voin hyvällä omallatunnolla käyttää vaikka noron parissa. Työ tosin on mennyt purkuun niin monta kertaa, ettei lopputulos koskaan tule vastaamaan nähtyä vaivaa, etenkään, kun kyse ei ole polvisukkia kummemmasta. Mutta kumpi on käsityöharrastuksessa tärkeämpää, tulos vai tekeminen? Filosofoi hän, joka ei halua myöntää turhautuvansa aika helposti...

Yks pieni prinsessa teki kuitenkin aika hienon palikkatalon.

Kullanruskeaa pitsiä

Malli / Pattern: Novita Kesä/2008
Lanka / Yarn: Shibuiknits Sock, honey
Puikot / Needles: 2,5 mm
Muuta: sekä lanka että puikot ovat ohjeen suosituksia ohuemmat, mutta neuloin ohjeen mukaan.

Näitä pitsineulesukkia olen himoinnut viime kesästä lähtien, mutta tarkoitus oli tehdä ne jostain toisesta langasta. Lanka taasen odotteli korissa sopivaa mallia, mutta pitsineuletta en siitä suunnitellut tekeväni. Malli ja lanka päätyivät samaan työhön loppujen lopuksi sattumalta kärsimättömän oikusta, mutta lopputulokseen olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen. Kerrankin niin.

Norjalainen hiippamyssy

Harjoituksen vuoksi pari kuvaa hiljattain valmistuneista hiippamyssyistä eli norwegian sweet baby cap, johon törmäsin täällä ja täällä. Lankana Patons classic merino wool ja puikot 4mm. Alkuperäistä ohjetta piti hieman muokata tälle langalle, mutta se kannatti. Malli on niin kaunis ja käytännöllinen. Siis kaikkea, mitä vaatteelta toivoa voi!