villakeränen

Vaikuttavaa

2012-01-31T00:02:00.000-08:00

Tämä sain minut haukkomaan henkeäni. Ja toivomaan, että puolisokin päättäisi liittyä mieskuoroon. Ryhtyisin heti bändäriksi.

Kaapeleita ja alpakkaa

2012-01-23T09:06:00.000-08:00

Malli/Pattern: Slouchy bubbles by tshep

Lanka/Yarn: Rowan Creative Focus Worsted

Puikot/Needles: 5mm

Halusin kokeilla tätä hurmaavan harmaata alpakkasekoitetta, ja neuloin pipon. Lanka on ihanaa, niissä rajoissa, ettei alpakka edelleenkään oikein kolahda minulle. Tykkään siitä silti, vaikka muistakin keriä hypisteltyäni en ehkä haluaisi neuloa muuta kuin tätä harmaata. Ehkä vielä neulonkin. Tämä pipo adoptoitiin parempaan päähän heti kun erehdyin ääneen miettimään sen kohtaloa. Ja hyvä näin. Ne, jotka ovat ohjeeseen tutustuneet tietävät, että suunnittelija on pipon hieman erinäköiseksi tarkoittanut. Mies pukee sen perinteisemmin, kääntää resorin kaksinkerroin. Kieltämättä se toimii näinkin eikä näytä ollenkaan hullummalta. Ja on kuulemma lämmin!

Pipon kaapelointi oli hieman kimurantti. Muistelen tehneeni kovasti samannäköistä palmikkoa hieman selkeämmällä ohjeella. Eli enpä taida neuloa tätä uudelleen, vaikka omasta löysästä palmikkopiposta haaveilenkin. Tupsulla. Tupsu tosin peittäisi kivasti päälakikavennuksen, joka ei mielestäni ole erityisen taidokas. Tai ehkä olen vaan liian hyvään tottunut.

Lintu sininen, ilman värinen

2012-01-14T10:01:00.000-08:00

Eräässä sadussa prinsessa kutsuu taikalintua huutaen:

"Lintu sininen, ilman värinen, riennä luokseni lentäen!"

Tämä juolahti mieleeni heti, kun näin Chickadeen ensimmäisen kerran. Minun oli saatava se! Mutta podin rimakauhua. Epävarmuutta. Sininen ei ole ollut minun värini pitkään aikaan. En uskonut että osaisin käyttää sinistä. Kului useampi viikko ja noin miljoona mallitilkkua ennenkuin uskoin etiäistäni ja kävin hakemassa Titityyltä vielä ne kaksi vyyhtiä - tummansinisen ja oljenvärisen - jotka olivat huudelleet hyllystä jo monasti. Ja asia oli selvä. En ollut varma, tulenko toimeen näin outojen värien kanssa, mutta ei sillä väliä: lintujen piti olla sinisiä.

Malli/Pattern: Chickadee by Ysolda Teague (kirjasta Little red in the city)

Lanka/Yarn: Cascade 220

Puikot/Needles: 4mm, kirjoneuleessa 4,5mm

Se on kaunis. Se on yksinkertaisesti vain ihana, kaunis ja tekee minut iloiseksi. Ja tyytyväiseksi itseeni! Kuvat eivät tee villatakille oikeutta, enkä ehkä minäkään takin sisällä. Mutta pitkään aikaan en ole ollut yhtä onnellinen aikaansaannoksestani, ja se on jotain se!

En ole neulonut kirjoneuletta kovinkaan paljon, osaksi sen vuoksi että koen sen liian työläänä, mutta pääasiassa siksi, etten oikein osaa käyttää kirjavia vaatteita. Kirjoneuleet ovat upeita, mutta vaatteena niissä tuntuu useimmiten olevan jotakin liikaa. Tässä ei. Chickadeen kirjoneulekaarroke on kuin koru. Siinä ei ole liikaa tapahtumaa, se asettuu sopivaan kohtaan dekolteelle ja on yksinkertainen neuloa. Värien valinta oli minulle, joka en melkein kykene päättämään edes yksivärisen neuleen väriä, työläs operaatio. Mutta sitä tyytyväisempi olen! Lipsahdin mukavuusalueeltani vain sen satulinnun vuoksi, mutta se poiki mielessäni paljon hyviä juttuja. Ja takista tuli todella sininen, ilman värinen, raikas ja ihana. Vaikka itse sanonkin.

Halusin käyttää värejä mahdollisimman paljon, joten käytin hyväkseni ohjeen option viimeisten rivien neulomisesta jollain kaarrokkeen väreistä. Aioin tehdä reunukset sinisellä, mutta mallitilkku oli toista mieltä. Sinistä halusin kuitenkin nappeihin. Kiitokset vaan äidilleni, joka vietti kanssani hikisen kolmevarttisen valtavan, nappiputkiloita täynnä olevan seinän äärellä eri vaihtoehtoja mallaten!

Virheistäni viisastuneena pohdin pitkään, tarvitsenko muokkauksia rinnan kohdalle. Päädyin kuitenkin pidättäytymään muokkauksista, sillä ohjeen mittojen - ja myös väliaikasovitusten - perusteella koko näytti sopivalta. Sovitin myös matkan varrella ja sovitettaessakin takki tuntui sopivalta. Niinpä tein ainoan muokkauksen vyötärön kohdalla: Nostin vyötärölinjaa pari senttiä aloittaen kavennukset heti rinnan korkeimmalta kohdalta enkä vasta rinnan alta kuten ohjeessa. Myös levennykset aloitin aiemmin, ja tein niitä yhden ylinmääräisen. Kavennusten nostaminen tuntui luontevalta, sillä tässä mallissa kavennukset eivät asetu "sivusaumojen" molemmin puolin kuten useimmiten, vaan etukappaleiden keskikohtaan ja takana vastaaviin kohtiin.

Ja koosta tuli sopiva. Ysoldan versio on melko tyköistuva, samoin monet ravelryn versiot. Minun takistani tuli kuitenkin jopa hieman väljä, eikä se puettuna ole kovinkaan kurvikas. Vaikka tässä farkkujen kaverina onkin, takki on mitaltaan, malliltaan ja tyyliltään erityisesti hameen kanssa puettava. Ja hameitahan minä tykkään käyttää! Joten tällä haavaa takki ei ole jatkuvassa käytössä vain käytännön pakosta, vaan olisi muutenkin. Tässä on lempitakkiainesta pidemmäksikin aikaa!

Mietteitä myssystä

2012-01-06T08:32:00.000-08:00

Uusi vuosi, kujeet samoja vanhoja.

Näyttää siltä, että täti on pukenut pannumyssyn päähänsä ulos lähtiessään.

Paitsi ettei!

Malli/Pattern: Rikke by Sarah Young

Lanka/Yarn: Cascade 220

Puikot/Needles: 4mm

Moni muukin on todennut Rikken tämän talven jutuksi. En oikein tiedä miksi. Vähän hassu myssäkkähän se on. Toisaalta ainaoikea neulepinta ja löysä malli kolahtavat minuunkin. Joten kun eräistä lintusista jäi lankaa yli, pistin myssyn puikoille. Sininen väri hieman epäilytti, mutta myssyä on tullut käytettyä kovasti. Melkein kuin olisi löytänyt uuden lempivärin! Kovasti haikailen myssyyn sopivaa huivia... esimerkiksi tämä kiehtoo, ja tämä, vaikka olenkin kertaalleen sen neulonut.

Myssy on yksinkertainen paitsi näöltään myös neulottavana, mistä huolimatta opin uutta! "Kierteisellä luomistekniikalla" pipoon saadaan siisti, erittäin joustava mutta napakka reunus. Toimisi varmaan hyvin myös vaikkapa sukansuussa tai kaulureissa. Kyseessä on German Twist Cast-on Method.

Ei pitäisi purnata turhasta, joten koitan muotoilla seuraavan positiivisesti: Olen neulonut melko aktiivisesti neljätoistavuotiaasta saakka, seurannut alan suomenkielistä tuotantoa ja koulussakin oli tekstiilityö valinnaisena. Silti tuntuu, että vasta muutaman viime vuoden aikana olen tutustunut tekniikoihin, joiden olemassaolosta minulla ei aiemmin ole ollut aavistustakaan. Ja löytänyt maailman, jossa neuleet ovat omalla tavallaan upeita. Eivät jotenkin hassuja, huonosti istuvia, kutittavia, liian paksuja ja hieman noloja myssyjä ja puseroita. Tästä on kiittäminen internetiä: ravelryä ja tietojaan auliisti jakavia kanssabloggaajia. Joten kollektiivinen kiitos vertaisille!

Tältä se pannumyssy näyttää kauempaa katsottuna. Kummallista, miten voi innostua pienistä asioista. Joku vuosi sitten olisin nolostellut tällaista neulomusta. Ajattelin, että itse tehdyn pitäisi olla jotenkin erityisen taidokas. Nykyään mietin, että neulemallin hienous on paljon muutakin kuin taidokas tai työläs pintaneule. Ennen kaikkea ei tarvitse ostaa kaupasta akryyliä. Kun voi neuloa itsekin. Ja ihan villasta ♥

Möröt ja tyttäret

2011-12-31T08:58:00.000-08:00

Esikoistytär rakenteli lumiukon. Apuna joku mörkö, joka ei tässä koeta piilotella kameralta, vaan suojautua navakalta tuulelta ja räntäräiskäleiltä.

Vaikka itse kaipaan kuulaita pakkaspäiviä, on suojasäässä puolensa. Vain sellaisina päivinä saa aikaiseksi tällaisia tyyppejä. Oikein mainio tyyppi siitä tulikin!

Vuodenvaihteen kunniaksi ulkoillaan vielä hieman ja poksautellaan muutama raketti. Sellaisistakin jutuista ne innostuvat, möröt ja tyttäret.

Hyvää uutta vuotta!

Paras joululahja

2011-12-27T13:54:00.000-08:00

Olen pitkään haaveillut tällaisesta! Ja niin kaiketi puolisonikin, joka on joutunut toimittamaan kerinpuun virkaa, sillä häneltä lahjan sain. Sitähän piti päästä heti kokeilemaan! Vaikka emme edes ole kotona, vaan mummulassa joulun vietossa, eli en voinut purkaa seuraavan villatakkiprojektin lankoja. Esikoinenkin halusi osallistua. Kerimme kaksi vyyhtiä paksumpaa merinoa ja yhden sukkalangan, jotka otin mukaan hätävaraksi. Jos vaikka sattuisin kaipaamaan tekemistä. Miehen ilme oli sanoinkuvaamaton: "Miten paljon sulla on sitä mukana...?!"

(Tänään käly toi kirkolta vielä kerän seiskaveikkaa, koska olipakkosaada juuri sitä väriä joka hätävaralangoista puuttui...)

Paperienkelit

2011-12-18T10:42:00.000-08:00

Nämä tulisi kuvata jossain vaaleassa, eteerisessä ympäristössä. Mutta kuvattiin meillä. Paperisia enkeleitä lempiputiikista. Alunperin ajattelin käyttää näitä joulukortteina, mutta erään illan kuluksi askartelimme enkelit tyttöjen kanssa oman kodin somisteeksi. Ne vain paineltiin irti arkeistaan ja taiteltiin hameosa kartioksi. Ei ihan mene itse tehdyn kategoriaan mielestäni. Mutta suloisia ovat.

Kuusia ja kynttilöitä

2011-12-17T12:09:00.000-08:00

Kolmevuotiaan näkemys mansikasta. Tyhmä äiti luuli sitä joulukuuseksi ja laittoi sen esille ylösalaisin.

Viikko on ollut pitkä ja poikkeuksellisen raskas. Esikoisen harrastus vaati: pienellä kuorolaisella oli ensimmäiset esiintymisensä. Mies teki pitkiä päiviä ja oli työmatkalla useamman yön yli. Ja sitten tietenkin joulu...

Viisivuotiaan joulukuuset.

Se tarkoitti tiiviitä aikatauluja, huonosti nukuttuja öitä, aikaisia aamuherätyksiä ja pitkiä kävelymatkoja. Lasten päiväkoti sijaitsee kaukana ja bussiyhteydet sinne ovat luvattoman heikot, joten sain tahtomattani aimo annoksen hyötyliikuntaa niinä päivinä jolloin tytöt olivat hoidossa. Yleensä rentoudun neulomalla, mutta nyt olin niin poikki etten jaksanut tarttua puikkoihin. Joulukortit jäivät laittamatta. Loppuviikosta harmitti ihan tosissaan. Vaikka yhteistyö lasten kanssa pelasi kiitettävästi, kolme pientä lasta ja koira kerrostalossa yhden aikuisen kontolla teettävät. Joten pyydän anteeksi, suku ja tuttavat! Mielessä olette olleet, vaikkei posti meiltä joulutervehdystä tänä vuonna toisikaan.

Mehiläisvahakynttilöitä.

Viikolla osallistuimme taloyhtiön pikkujouluihin. Ei ollut sitä suunnitellut, mutta tyttäret innostuivat ajatuksesta ja tuumin sen olevan hyvää ohjelmaa illaksi. Paikalla oli meidän lisäksemme vain eräs toinen perhe. Ja glögiä, karjalanpiirakoita, joulutorttuja ja mehiläisvahaa kynttilöiden pyörittelyyn. Ylläolevista keltaiset ovat minun tekemiäni. Punaiset, tiukkaan käännetyt mallikappaleet lahjoitti naapuri, jolle kynttilöiden teko oli ilmeisen tuttua puuhaa. Sain myös odottamatonta naapuriapua pesueeni hoitamisessa. Ja hyvän mielen. Seuraavana iltana sytytin joulukynttilän ensimmäistä kertaa meidänkin keittiössä.

Pikkuinen tonttu hyppeli näin

2011-12-13T11:51:00.000-08:00

Esikoisen askartelu parin vuoden takaa. Ennen meille tuloaan säilöi
helmansa alla pieniä yllätyksiä päiväkerholaisille.

Saisi hypellä tännekin päin. Ja tuoda muassaan iloista joulumieltä ja vaikka lunta ja pikkupakkasen. Niistä on ollut vajausta viime aikoina. Edes lasten joulunodotus ja ei riitä virittämään minua oikeaan tunnelmaan.

Tänään puhelimeni kuitenkin kilahti, ja vannon, että näin punaisen hiippalakin vilahtavan rännän ja loskan keskellä. Kyseessä on ketjukirje, ja mokomat ketjut taitavat yleensä katketa minun kohdallani. Tämän haluan kuitenkin jakaa. Tuokoon se joulumieltä ja nostattakoon hymyn jokaisen ihanan immeisen huulille!

Rakhain tonttu: prouva joka lukkee tätä on ankara,

ihana ja vahva ja mie piän hänestä valtavasti.

Helepi häntä että hän saa ellää elämänsä täysilä.

Pyyän että sie autat häntä keventämhään ootuksia ittelthään.

Anna hänen vallaista tilansa, semmonen aurinko ko hän on.

Suojele häntä aina. Nosta sillon ko hän sitä tarttee

ja anna hänen tietää millon olet paikala,

jotta hän tuntee olonsa turvalliseksi.

Cladonia

2011-12-05T07:01:00.000-08:00

Malli/Pattern: Cladonia by Kirsten Kapur

Lanka/Yarn: Tosh Merino Light

Puikot/Needles: 5mm

Tällaiset huivit ovat lämmittäneet minun ja esikoiseni kaulaa jo tovin. Kuvaaminen on unohtunut, eivätkä nämäkään kuvat erityisen informatiivisia ole. Mutta merkintä lokikirjaan siitä huolimatta, sillä tykästyin malliin kovasti. Huivi on puoliympyrän muotoinen, rouhealla reunapitsillä varustettu, helppo ja nopea neuloa, asettuu kivasti takinkauluksen alle. Ja lanka kerrassaan jumalaista! Tyttären huivissa värit 'calligraphy' ja 'corsage', omassani on tuon vaalean "epävärin" kaverina tummemman punainen 'cherry'. Reunaan tulevat lirpakkeet jätin molemmista huiveista pois, koska ne tuntuvat liiallisilta. Vaaleamman huivin reunassa on vielä vaaleanpunainen raita, omani päättelin heti pitsin jälkeen.

Näprää vaan

2011-11-30T06:13:00.000-08:00

Osallistuin taannoin haasteeseen. Pääsin sen kanssa erittäin helpolla, sillä minulle ei kukaan hihkunut. Lista asioista -blogin Heli sen sijaan näpräsi mulle tällaiset. Nappimagneetteja...

...paperitaitoksia, joiden kohdalla olin kovin sivistymätön: Pyörittelin niitä pitkään miettien, pitäisikö niiden avautua jotenkin kolmiulotteisiksi. Ja miten ylipäätään on mahdollista taitella paperia näin siististi. En uskaltanut kauheasti edes pyöritellä, koska en osaisi näprätä niitä takaisin tuohon muotoon. Ne ovat kuin minikokoisia taskuja, sellaisia tötteröitä, jollaisiin entisajan sekatavarakauppias on saattanut myydä punavalkoisia piparminttukaramelleja. Kuvittelen. Tai ehkä paperisia nukenhattuja.

Kävin sitten tarkistamassa. Ne ovat kirjanmerkkejä. Hienoa ja kiitos Helille, sillä sellaisia olen viime aikoina kaivannutkin!

Lankalapset

2011-11-18T08:08:00.000-08:00

Esikoinen kertoi sadun noidasta, joka kaappasi viisi lasta ja muutti heidät lankakeriksi. Lapset - siis lankakerät - onnistuivat karkaamaan takaisin äitinsä luo, joka teki noidan kanssa sopimuksen: sinä saat omasi niin minä saan omani. Noita vei viisi lankakerää kotiinsa, mutta noidan harmiksi ne olivatkin ihan tavallisia lankakeriä.

Satua on kuulemma luettu päiväkodissa. Mutta puikkoja kilistelevä ~~noita-akk~~ äiti tuntee silti piston omassatunnossaan ja toivoo, ettei olisi koskaan kuullutkaan psykologiasta.

Pöllöjä arpajaisissa

2011-11-11T06:23:00.000-08:00

... ja sinne pääsee kuvaa klikkaamalla. Arpaonnea osallistujille, minulle myös!

Opettavainen projekti

2011-11-09T05:39:00.000-08:00

Malli/Pattern: Cria by Ysolda Teague

Lanka/Yarn: Tosh merino light (tern)

Puikot/Needles: 3,5mm

Enpä ole tainnut koskaan tehdä minkään langan eteen yhtä kovasti töitä! Ensimmäisen onnettoman purettuani halusin neuloa jonkin tuiki tavallisen, yksinkertaisen mallin. Ja päädyin Criaan, joka ei oikeastaan ole - simppelistä näöstään huolimatta - erityisen tavallinen. Nyt ei mennyt ihan yhtä pahasti metsään, joskaan aivan napakymppi ei tämäkään neule ole. Mutta se oli hauska neulottava, ja mikä parasta, monilla tavoin opettavainen projekti.

Teknisesti uutta oli se, että Cria neulotaan yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin. Malli ei kuitenkaan ole perinteinen raglanneule, vaan siinä on "istutetut hihat", jotka syntyvät siten että olkakappaleet neulotaan ensin, ja niiden reunasta poimitaan silmukat etu- ja takakappaleisiin sekä hihoihin.

Little red in the city jäi muhimaan mieleeni Prosessineulojan kirjoitettua siitä. Hankin kirjan käsiini ja olin aivan myyty! Kirja on visuaalisesti miellyttävä, siinä on useita toteuttamiskelpoisia neuleita ja paljon asiaa neuleen muokkaamisesta omalle vartalolle sopivaksi. Teinkin virheen siinä, että neuloin Crian oikeastaan ilman muokkauksia. Harkitsin meijeriosaston laajentamista mutta mittojen mukaan rinnanympäryksen piti olla riittävä. Ympärysmitta onkin sopiva, mutta siitä huolimatta neule tuntuu jotenkin kittanalta, hieman lyhyeltä. Hm. Minusta tuntuu nykyään aika usein siltä: mikään alle mekkomittainen ei tunnu riittävän. Aikani ihmeteltyäni totesin sen johtuvan luultavimmin siitä, että neuleen etuhelma nousee ylöspäin siinä, missä takahelmaan jää muutama laskos. Olisi siis ehkä kuitenkin ollut paikallaan neuloa lisämittaa etukappaleisiin, toisin sanoen muotoilla rintalaskokset lyhennetyin kerroksin kainaloiden alapuolella. Mitä en ole koskaan tehnyt, mutta aion opetella. Neuleeni kaula-aukosta tuli myös laajempi kuin kirjan mallineuleissa, enkä ole ihan vakuuttunut hartioidenkaan istuvuudesta.

Joten omasta kehostani opin: en enää ihmettele, miksi kaupoista ei tahdo löytyä istuvia vaatteita. Itse tehdessäkään se koon valitseminen ei vain ole niin simppeliä kuin aikana ennen lapsia, jolloin neuloin vain ympärysmitan mukaan ja valmis vaate laskeutui kaidan varren yli ilman pahempia ongelmia. Rinnanympäryksen perusteella neulon todennäköisesti hartioista ja selästä liian suuren neuleen. Parempi saattaisi tulla kokoa pienemmästä, mutta rinnan kohdalta tilavammasta neuleesta. Lisäksi vyötärölinjan on oltava kohdillaan. Cria on kevyesti a-linjainen, mikä on ihan ok, mutta vyötärömuotoillussa mallissa muotoilujen paikat kannattanee katsoa tarkkaan.

Takissa on julmettu määrä nappeja (ja kirjassa muuten minulle uusi tekniikka siistien napinläpien tekemiseen; aion käyttää sitä vastakin). Hihansuut napittamalla vältetään ainaoikeassa neuleessa kerroksen vaihtumiskohtaan syntyvä "sauma". Kauniitkin hihansuunapit ovat, mutta niiden käytännöllisyydestä en ole vakuuttunut. Ne tarttuvat melko helposti kiinni milloin mihinkin. Ja esimerkiksi nyt kirjoittaessa ropisevat pöydän pintaan. Mallissa on optio myös lyhythihaiseen versioon. Arvatkaa poltteleeko... en ole satavarma lankavalinnastanikaan, joten olisi kiva kokeilla tätä jostain toisesta langasta. Vaikkapa vain kolmella napilla. Omin muokkauksin.

Ja löytyyhän tästä postauksesta vielä yksi Pipakin, lanka myös tosh lightiä värissä 'calligraphy'.

Vielä kaksi pipaa

2011-10-27T07:24:00.000-07:00

Vilautetaan nyt näitäkin. Minulla on taipumusta tautologiaan. Tänä vuonna puikoilta ei kuitenkaan putoa ampiaispesäpipoja, vaan jotain muuta. Näemmä lasten myssyjä, myös aikuisille.

Tässä lankana Madelinetoshin Pashmina - ihan luksusta! Liian luksusta minulle, eikä lilaan taittava harmaa värikään (Composition book grey) tuntunut omalta. Mutta sattumusten kautta pipo päätyi äitini käyttöön, mistä olen aika onnellinen. Väri sopii hänelle hienosti, ja korulla asustettuna pipassa on aika paljon aikuisempi ilme. Reunaresorin neuloin tähän versioon 2o2n-levyisenä.

Omani. Tämän neuloin kahteen kertaan, sillä kymmenvuotiaalle tarkoitettu koko hieman tarkoitettua paksummasta langasta (Cascade 220) tuotti tulokseksi jättimäisen alien-päähineen. Toiseen versioon neuloin alareunan suoraa osuutta vain kolme kerrosta ja lyhennettyjä kerroksia yhden vähemmän joka toistolla. Koristeena viisi nappia, jotka eivät tokikaan tästä kuvakulmasta näy.

(Pyydän anteeksi kuvakulman epäinformatiivisuutta. Puolisoni minusta napsimissa pipopääkuvissa näytin samalta kuin perheemme nuorimman polven edustajat tyypillisesti: kaljulta ja kaulattomalta. Ja toisin kuin noita nuorempia, tilanne ei minua juuri virnistytä. Hieman muuten nakertaa motivaatiota neuloa itselleen, kun kuvista huomaa näyttävänsä neuleessaan lähinnä pystyyn nostetulta hylkeeltä...)

Talven tuloa

2011-10-24T23:29:00.000-07:00

Syksy alkaa taittua talveen. Vietimme tytärten kanssa viime viikon mummulassa. Viimeisenä aamuna oli maa kuurassa pitkälle aamupäivään. Mietin, että tässäkin vaiheessa luonto tarjoaa mahtavia värejä. Melkein parhaita.

Punaista

2011-10-21T07:22:00.000-07:00

Täytyykö aina olla jotain sanottavaa?

Pipapää

2011-10-19T03:58:00.000-07:00

Malli/Pattern: Pipa by Veera Välimäki (Leikkipuistoneuleista)

Lanka/Yarn: BC Garn Semilla DK

Puikot/Needles: 3,5mm

Olen ehtinyt neuloa pipan jo neljä kertaa, mikä tarkoittaa kolmea valmistunutta myssyä. Tässä yksi niistä. Kohta kolmivuotissynttäreitään juhlivalle valitsin nelivuotiaan koon. Kasvunvaraa ei taaskaan jäänyt. Voiko syynä olla vain se, että pikaistuksissa sujutin koko myssäkän samoilla puikoilla (ohjeessa resorin jälkeen vaihdetaan nelosiin)? Ja tartteeko edes sanoa, ettei oikeastaan kauheasti harmita? Onhan noita käyttäjiä kasvamassa, ja onhan minulla ne kaksikymmentä pipo-ohjetta odottamassa... Ja ravelry pukkaa lisää enempi kuin neuloa ehtii!

Tältä näyttää pipan takaosa. Mallikuvissa myssy roikkuu rennosti takaraivolla, jolloin kerrosten vaihtumiskohtaan jäävä saumantapainen jää melko hyvin piiloon. Koska neiti kuitenkin haluaa kiskaista pipan silmille, se jää tässä versiossa näkyviin. Sen näkyminen minua hieman häiritseekin, samoin lyhennettyjen kerrosten muodostamat kuviot. Myssy on kuitenkin kivan mallinen, ja istuu mukavasti näinkin pidettynä.

Olen myös tyytyväinen siihen, että sain ratkaistua reikäongelman, joka on vaivannut aina, kun otan lyhennetyt kerrokset kiinni nurjalla kerroksella: Nostin edellisen kerroksen silmukan puikolle ja neuloiin sen yhteen kiedotun silmukan kanssa samaan tapaan kuin jogles jog -tekniikassa. Se tepsi! Ainakin riittävän hyvin: Semilla hukutti nämä kohdat kauniisti. Omaan pipaan käyttämäni Cascaden kanssa homma ei sitten toiminutkaan ihan yhtä siististi, mutta reiät sain eliminoitua senkin kanssa.

Innostuin hieman koristelemaankin. Nappi pussista jonka mies taannoin toi SA-kaupasta. Jostain syystä pidän näistä napeista kovasti.

Hiilenmusta

2011-10-17T08:52:00.000-07:00

Malli/Pattern: Tricable by Woolly Wormhead

Layunka/Yarn: Cascade 220

Puikot/Needles: 4,5mm

Lupasinhan pipottaa koko perheen. Tähän päähän istuvaa mallia en ole onnistunut keksimään - siis häntähän se ei haittaa, mutta minulla ottaa silmään - joten päätin tehdä överit. Eikä se ollut ollenkaan huono ratkaisu. Tai siis, ei se paremmin toimisi vaikka olisin yrittänyt.

Kyseessä on siis kolmikaapelipipo Bambeanies -kirjasta. Mallit ovat lapsille suunniteltuja, mutta mitäpä siitä. Neuloin tämän muistaakseni suurimman koon mukaan ja puoli numeroa suositeltua suuremmilla puikoilla - vai olisinko lisännyt silmukoita? en muista -. Ja koska ongelmani on tämän pään kanssa ollut pipojen jääminen liian pieneksi, neuloin pienen arpomisen jälkeen vielä yhdet kerrokset. Ei olisi tarvinnut, muttei haitannekaan.

Kiva neulomus, kun alkuun pääsi. Oikeasti tämä malli oli tehdä minut hulluksi: sen neuloi ihan päivässä, mutta ensin säädin aloituksen kanssa varmaan neljä päivää... Opin sen, että ymmärrän kaavioita paremmin kuin sanallisia ohjeita, ja että miltei mustan langan neulominen palmikoiksi ei ole kivaa. Pipon laella olisi ollut tilaisuus harjoitella silmukointia, mutta halusin valmiin pipon olevan vielä purettavissa jos tarvis, ja tein kolmen puikon päättelyn, jota en sitten jaksanut purkaa silmukoidakseni.

AvoimenA

2011-10-12T05:30:00.000-07:00

Minulle ojennettiin pokaali White & blue -blogista. Kiitos! Haasteeseen kuuluu tehdä kymmenen tunnustusta ja jakaa tunnustus eteenpäin. Joten tunnustan, että

Olen harrastanut neulomista jo teini-ikäisenä. Kuitenkin vasta viime vuosina olen alkanut mieltää itseni neulojaksi - sitä ennen en edes ajatellut osaavani neuloa, vaikka neuloinkin paljon.
Itse tekemisestä on myös tullut merkityksellisempää. Esimerkiksi koen sen jonkinlaiseksi pieneksi henkilökohtaiseksi protestiksi kertakäyttökulttuuria vastaan.
Olen estetikko. Niinhän kaikki.
Olen myös materialisti. Sitähän ei pidetä hyvänä piirteenä. Mutta voiko edes olla estetikko saati käsityön harrastaja olematta materialisti? Minulle vastaus on oikeastaan se ja sama. Minun materialismiani ei kuitenkaan käy kiistäminen.
Pidän kauneuden ja käytännöllisyyden yhdistämisestä. Mutten erityisemmin esineitä, joiden on tarkoitus vain näyttää kivalta kirjahyllyssä.
Haluaisin olla teenjuoja, mutta juon paljon kahvia.
Ihailen hänen kaltaisiaan yrittäjiä, ja ylipäätään ihmisiä, joilla on periaatteita.
Ahdistun ihmisistä, jotka suhtautuvat ylimielisesti tärkeisiin asioihin. Kuten siihen, että jollain on periaatteita.
Rakastan hyviä keskusteluja. Epäkeskustelussa - jollaisia paljon harrastetaan - väännetään peistä ja kaivaudutaan poteroihin. Hyvä keskustelu avaa uusia näkökulmia. Seurauksena voi nähdä jotain, mitä ei ole. Mutta voisi olla.
Elän ja toimin monessa asiassa eri tavalla kuin haluaisin. Juuri nyt en pysty muuttamaan niitä asioita. Ehkä joskus pystyn.

Koska en muista enää keille kaikille olen tunnustuksia aiemmin jaellut, ja toisaalta ketkä niitä eivät halua tai eivät niihin jaksa vastata, jätän pokaalin hyllylle vapaasti lainattavaksi. Olkaa hyvä! Jos otatte ja vastaatte, vinkatkaa minulle. Sillä olen myös utelias.

Kaksihammashymy

2011-10-05T11:30:00.000-07:00

Malli/Pattern: Sweet baby cap by Gro

Lanka/Yarn: Rowan Felted Tweed

Puikot/Needles: 4mm

Jonkinlaista alakuloa on ilmassa. Ei mitään musertavaa, mutta jatkuvasti läsnä. Liekö kaamosmasennusta? Tuntuu tarpeelliselta hetkeksi jättää suuremmat suunnitelmat taka-alalle ja puuhailemalla jotain pientä ja palkitsevaa. Vaikka pipottaa perhe. Aloitin pienimmästä päästä.

Mallia olen toistanut ties kuinka monta kertaa, mutta ensimmäistä kertaa tein raitoja. Näemmä tykkään neuloa pipoja, koska kasvunvaraa ei myssyyn jäänyt tällä kertaa juurikaan (lopetin lisäyskerrokset vahingossa liian aikaisin). Se ei kyllä ollut tarkoitus. Mutta kun minulla nyt on kaksikymmentä uutta lastenpiponmallia, niin ei se liene iso vahinkokaan. Voisihan sitä vaihteeksi tehdä jotain muutakin.

Kaamea(n ihana) kaksihammashymy pelastaa päivän!

Kirpputorilta

2011-09-28T01:26:00.000-07:00

Lauantaiajelulla löydettiin ihana kirppis, jossa olisi kalusteet siihen kotiin, jota emme vielä ole löytäneet. Nykyiseen löysin lasia. Pienempi tölkki on kahden litran vetoinen. Suurempaa en ole mitannut, mutta se on valtava! Molemmissa on Riihimäen Ilves-tölkin kansi ja pienemmän kyljessä tekstikin. Isompi on tekstitön ja erimallinen, se ei taida aito riihimäentölkki olla. Vastasi kuitenkin tarpeeseen, ja nököttää jo työhuoneen ylähyllyllä täynnään jämälankanöttösiä. Ajattelin, että ne ehkä saisi parempaan käyttöön kun pysyvät siinä silmien alla. Pienempään tölkkiin taida tehdä mysliä.

Vaihtelua viikonloppuna

2011-09-26T00:15:00.000-07:00

Vietimme viikonloppua vuokramökillä. Huonosta säästä ja rankasta flunssasta huolimatta ihan kelpo reissu. Vaikka olen laiska lähtemään, huomasin taas, että ympäristönvaihdos ja rutiinien rikkominen on paitsi epämukavaa, myös piristävää.

Kävimme syysmarkkinoilla ja kirpputorilla. Luin vanhasta lehdestä pysäyttävän artikkelin. Tytärten kanssa vietin pitkästä aikaa kunnon leikkihetken. Puhalsimme myös saippuakuplia. Loruttelimme omia versioita:

"Mistä on pienet tytöt tehty?

Maidosta ja makkarasta,

vaahtokarkeista, raskanpastilleista.

Niistä on pienet tytöt tehty."

Tuunasin kengät

2011-09-22T07:32:00.000-07:00

(En tosin ole varma, pitäisikö mokomaa 'tuunata' -termiä ollenkaan käyttää.) Kenkien koristenapit tipahtivat erään kävelylenkin varrelle, ja kun niiden kohtia rumensivat isot neulanreiät, oli pakko laittaa uudet. Toivottavasti nämä pysyvät.

Löytämäni napit antavat kauempaa katsottuna ihan erilaisen vaikutelman kuin läheltä. Tykkään, minusta niissä on jotain metkaa, vaikka asiasta keskusteltiin tyylisilmää omaavan puolisoni kanssa erimielisissä tunnelmissa. Tekisi mieli hakea noita lisää, vaikken tiedä mihin ne laittaisin. Tai ehkä tietäisinkin...

Malli/Pattern: Lindsay by Cookie A

Lanka/Yarn: Tosh Sock (Terra)

Puikot/Needles: 2,5mm

Kengänvarresta pilkottavat sitten tällaiset. Neuloin viimeisen mummulareissun aikana. Mukana oli vain yhdet, hieman liian isot puikot, joten kavensin mallia jättämällä sileät raidat pois sukkien sivuista. Halusin myös jättää rikkomatta ainaoikean ja pitsineuleen luoman rouhean vaikutelman, joten ehkä olisin jättänyt raidat pois muutenkin. Sukissa on ainaoikealla neulotut, lyhennetyin kerroksin muotoillut kantapäät. Kärkikavennukset on toteutettu tekniikalla ja silmukoitu sauma varpaiden alle. Sekin aika hauska ja minulle uusi juttu.

Oranssi ei varsinaisesti ole minun värini, mutta siellä täällä vivahtava vaaleanpunainen pehmensi sitä kauniisti. Eräs kuitenkin ihastui: Kun neuloin sukkia, kaksivuotias kapsahti yhtäkkiä sohvalle viereeni, tarrasi lankakerään molemmin käsin ja totesi hyvin painokkaasti: "Tästä väristä minä tykkään!" Kaipa tuollaiseen spontaaniin, omaehtoiseen kannanottoon olisi reagoitava.

Epäonnistumis-takki

2011-09-20T05:32:00.000-07:00

Malli/Pattern: Slow line by Veera Välimäki

Lanka/Yarn: Tosh merino light (Tern)

Puikot/Needles: 4mm

Voi ketunmarjat ja happamat sanon ma! Olihan minulla jonkinlainen etiäinen tästä jo neuloessa, mutta enpä uskonut sitä. Tietenkään ei voi olettaa onnistuvansa joka kerta, vaan harmittaa silti. Etenkin, kun ongelmat koon määrittämisessä alkavat olla enemmän sääntö kuin poikkeus itselleni neuloessa. Huolimatta siitä, että olen uudet ulottuvuuteni huomioinut ja niiden mukaan yritän neuloa.

Tällä kertaa en osaa päättää tuliko valittua liian iso koko vai onko vika mallissa, mutta veikkaan molempia. Takin selkäosa on liian leveä. Etukappaleiden yläosat puolestaan ovat kapeat, kaula-aukko niin laaja ja takaa matala, että takki lipsuu hartioilta. Ei asetu oikein mitenkään vaan liputtaa jostain päin aina hassusti. Jotain tällaista pelkäsin jo alkumetreillä, mutta sitkeästi vain jatkoin loppuun kuvitellen, että jospa se siitä. Mutta ei se siitä. Kun jokin ei istu niin se ei istu.

Kuviin ei ole panostettu sitten yhtään. Ja kun katastrofi saatiin dokumentoitua, palautui takki pikavauhtia alkutekijöihinsä. Tämä lanka-aarre muuntukoon joksikin kelvokkaammaksi! Toivon ainakin.

Toimintaterapiaa

2011-09-10T08:57:00.000-07:00

Puikoilla on jotain ihanaa ja innostavaa. Tytärten kanssa olemme kuitenkin viettäneet viikkoa mummulassa. Neulominen on jäänyt vähemmälle, muttei se haittaa. Olen saanut oppia, lepoa, terapiaa. Perunoiden lisäksi olen kerännyt puolukoita, kanttarelleja ja karvarouskuja. Marjametsässä olen ollut ennenkin, mutta sienessä en koskaan; koska tunnistan varmasti sen ainoan, mitä ei kerätä saa. Käly neuvoi paikat ja opasti tunnistamisessa. Yhtenä iltana poimin melkein ämpärillisen kanttarelleja. Seuraavana päivänä samoiltiin hieman eri apajilla lasten kera. Maitokärrykyydistä huolimatta heillä oli tylsää.

Perunannostossa

2011-09-07T12:41:00.000-07:00

Keväällä istutin perunoita ensimmäistä kertaa elämässäni. Nyt oli ensimmäistä kertaa mukana sadon korjuussa. Näissä kuvissa tehdään ruokaa itse, paljon syvemmässä merkityksessä kuin mitä ilmaisulla tavallisesti tarkoitetaan. Kaupassa käväistessä hämärtyy helposti tietoisuus niin ruuan alkuperästä kuin siitä, mitä se yksinkertaisimmillaan on. Tässä suhteessa koen itseni jotenkin menetetyksi tapaukseksi, mutta olen onnellinen siitä, että lapsillani on mahdollisuus kokemuksen kautta sisäistää jotain, mitä harva meistä nykyään enää tietää. Kiitos rakkaillemme halusta asennekasvattaa heitä (ja minua siinä sivussa).

Matamit hameessa

2011-09-05T03:03:00.000-07:00

Viime vuonna näihin aikoihin nautin pyöreästä vauvamasustani. Nyt kun vauva alkaa lähestyä vuoden ikää, tuo maha ei juuri ihastuta. Tätä äitiä nimittäin ahdistavat suunnattomasti raskauskilot, joista monikaan ei ole matkan varrelle jäänyt. Onhan tämä jo tuttua, ja voin lohduttautua ajtuksella, että jos vanhat merkit paikkansa pitävät, palautuminen alkaa vasta vuoden kuluttua synnytyksestä. Entuudestaan tiedän senkin, että juuri tällä kohtaa on vaikeinta: aikaa on kulunut niin paljon, että tämän tuhdin olotilan alkaa pelätä jäävän pysyväksi. Silti oma ulkonäkö ahdistaa, vaatteet ahdistavat, ja ajatus vaatekaupoista se vasta ahdistaakin. Joten suuntasin ompelukoneelle.

Vanhasta farkkumekostani purin, leikkasin ja ompelin uuden hameen. Kaava on a-linjainen hame Joka tyypin kaavakirjasta, vyötärö madallettu muutamalla sentillä ja huoliteltu kanttinauhalla. Jossain kohtaa tein mittavirheen, sillä pienensin hameen vyötäröä muutamaan otteeseen ompelun edetessä, mutta väljähkö siitä silti tuli. No, vaihteeksi näin. Kangas on kaunis, mutta valitsemani tikkauslanka tekee hameesta sen verran kotikutoisen näköisen, että tartuin kursailematta miehen ideaan koristella helmaa. Maatuska on leikattu suoraan painokuvioidusta kankaasta (joka löytyi täältä), silitetty tukikankaalle, huoliteltu reunoista tiheällä siksakilla ja ommeltu käsin paikoilleen. Vähän epäilyttää, että muistutamme toisiamme liikaa sopiaksemme samaan hameeseen. Mutta tässä nyt kuitenkin ollaan, kaksi matamia hameessa.

Malli/Pattern: Mara by Madelinetosh

Lanka/Yarn: BC Garn Tussah Tweed

Puikot/Needles: 4mm

Helppo kolmionmallinen perushuivi. Neuloin rouheasta silkkilangasta, ja lopputulos on aivan erityyppinen kuin useammat näkemäni toteutukset. Alkusyksyyn sopiva, mukava huivi kuitenkin. Tykkään langan rouheasta vaikutelmasta. Kasteleminen venäytti sitä ihan reippaasti, mikä huviin kyseessä ollessa on vain hyvä. Jätin huivin reunasta pois 1o1n-osuuden, koska mielestäni se ei tällä langalla toiminut.

Hame

2011-09-01T04:32:00.000-07:00

Minulla on kaunista sydänkuvioista puuvillakangasta (se ei siis ole pilkullinen vaan nuo valkoiset ovat
♥). Ompelin siitä kokeeksi esikoiselle hameen. Ihan sellaisen yksinkertaisen, jonka helma on pelkkä suora kaitale ja vyötäröllä sopivan mittainen resori. Helmassa luonnonvalkoista rikrak-nauhaa. Kangas on hieman liian jäykkää hamekankaaksi (pehmiääköhän se tuosta edes?), mutta pidämme silti. Kuosi on aika rakastettava.

Saimme aikaiseksi vain tällaisia epätarkkoja, jotenkin alakuloisia kuvia. Sellainen on päivä tänään.

Sieni poikineen

2011-08-25T05:11:00.000-07:00

Pienikamarissa alkoi nimeäni huudella kovaäänisesti tällainen pieni perhe. Sieniperhe. Ne oli printattu riveittäin kankaaseen, siitä irti leikattava ja itse ommeltava (tsi-paketti by PaaPii Design). Oli pakko adoptoida ne meille. Vähän hassua, mutta ne olivat niin valtavan hauskoja! Sienien ompelu oli ihan hyvää harjoitusta, vaikka mein sienistä tuli vähän muotopuolia persoonia. Olin ehkä hieman suurpiirteinen mutkissa. Hauskaa oli myös täytellä sieniä yhdessä tytärten kanssa "puhinalla", kuten kaksivuotias askarteluvanua kutsui.

Pieni meneväinen

2011-08-23T04:38:00.000-07:00

Siinä Juju-kirjan kippolakki ja vallan mahdoton menijä. Hän konttaa kömpelösti. Nousin eilen ensimmäisen kerran istumaan. Ehtii jo vaikka minne!

Lakissa sammalenvihreää velouria, koristeena rikrak-nauhaa. Nyöriksi ompelin pinkkiä kanttinauhaa kaksinkerroin. En vuorittanut lakkia enkä käyttänyt kovikekankaita, ja tällaisenaan se tuntuu istuvan päähän paremmin kuin aiemmin ompelemani puuvillaversiot. Ajattelin että tämä lämmittää nyt, ja kypärämyssyn kanssa vielä tovin pidempäänkin. Sitten tarvitaankin jo ihan oikeasti lämmintä. Vaikkapa villaa.

Hän joka kalastaa kaislalla

2011-08-21T09:33:00.000-07:00

Ompeluinnostus iski voimalla. Kaikkea hienoa tekisi mieli tehdä. Jos osaisi. Mutta tyvestä puuhun: ompelin parit velourpöksyt. Kaava on peruspöksyt Juju-lastenvaatekirjan - yllättäen, kun mulla se kirja nyt on, niin sitä käytän. Jätin saumanvarat pois koska kaava on joustamattomalle kankaalle. Lisäsin lahkeensuuhun ja vyötärölle resoria. Olisi tietysti voinut leikata sieltäkin saumanvaraa. Nämä kaksi ja puolivuotiaan jalassa olevat pöksyt on nimittäin tehty 90-senttisellä kaavalla ja niiden oli tarkoitus tulla vauvalle...

...mutta pääasia, että ne sopivat jollekulle. Ja nyt kun tiedän, niin seuraavalla kerralla onnistunee paremmin. Taitaa kuitenkin olla vielä parasta ottaa harjoituksen kannalta.

Tytöllä on yllään takki, jonka ompelin hänen isosiskolleen muutama vuosi sitten. Hassu harjoitusompelustakki tämäkin, mutta sitkeästi se vaan pysyy käytössä. Pitäisi ehkä lisätä kaulukseen neppari, jotta se ei olisi noin avonainen. Tekisi mieli ommella myös toisessa koossa samantyyppinen takki. Sykähdyttäviä kankaita vain tulee vastaan turhan harvoin.

Äidin pikku apulainen

2011-08-17T03:03:00.000-07:00

Malli/Pattern: Stipe study shawl by Veera Välimäki

Lanka/Yarn: BC Garn Tussah tweed

Puikot/Needles: 4mm

Ihanasta langasta neuloitui huivi, joka ei sovikaan minulle. Mutta jo neuloessa tuli mieleen ihminen, jolle tämä sopisi. Jota syksyiset värit pukisivat, ja joka on riittävän ennakkoluuloton moderniin malliin. Joten päätin lahjoittaa huivin sopivan tilaisuuden tullen. Tyttäret olivat samaa mieltä. Heistä ajatus kyseisen henkilön lahjomisesta tuntui hauskalta.

Minä mietin, neuloisinko kuitenkin itsellenikin saman huivin, toisista väreistä. Ei mitään syytä, miksi en tekisi niin. Mallissa on jotain hirmu hauskaa. Vähän samanlainen neulottava kuin baktus, mutta mielenkiintoisempi.

Kuvattiin parvekkeella. Tytär lupautui auliisti auttamaan, mutta:

"Minä haluan kuvata pikkukameralla!"

"Eikun jos nyt pitäisit sitä huivia niin äiti kuvaa ensin."

"Minä haluan kuvata!"

"Levitätkö huivia vähän että saataisiin nuo raidat kunnolla kuvaan."

"Ei. Palelee."

Ja siihen oli tyytyminen.

Syys!

2011-08-12T06:22:00.000-07:00

Meinasin jo todeta miten ihana syys! mutta tänään on tullut niin paljon (tai ainakin isoja) huonoja uutisia, että jääköön se. On syksy kuitenkin, ja se on kaikesta huolimatta kivaa.

Nykyään syksy on mielessäni positiivisesti värittynyt ehkä senkin vuoksi, että kaksi nuorintani ovat syntyneet syksyllä. Tänä vuonna odotusjakso päättyy syksyyn hieman eri tavalla: tyttärille syntyi kesän aikana kaksi serkkua, joista toinen kastettiin viime viikonloppuna, toisen nimijuhla on tulevana. Kastelapsi oli juhlassaan puettuna samaan kastemekkoon, jossa meidänkin tyttäret on kastettu. Olen kauhean otettu ja onnellinen siitä, että mekkoa pyydettiin lainaan!

Tänä syksynä kuvittelen opettelevani ihan oikeasti jotain uutta. Vaikka ihmettelenkin, missä koska ja millä ajalla. Ostin pari kirjaa, joista kuvittelen olevan apua. Katselin kansalaisopiston kurssitarjontaakin asian tiimoilta, mutta en tiedä ehdinkö. "Kirsikkapuutarha" oli ihastus, jota ihailen luultavasti pitkään etäältä ennenkuin uskallan saksin kajota.

Kuppeja ja kakkuja

2011-08-09T11:01:00.000-07:00

Ihastuin kupposiin välittömästi kun näin ne kangaskaupan ikkunassa. Ne ovat herttaisia, hauskoja ja hieman vinksallaan kuin hullun hatuntekijän pöydässä ikään. Niinpä lähdin kotiin mukanani viimeiset neljäkymmentä viisi senttiä kangasta. Takapuolelle aniliininpunaista kukkakangasta ja koristeeksi samanväristä rikrak-nauhaa, hetki ompelukoneella ja nyt meillä on kaksi ah, niin hempeetä tyynyä. Ja minä joka ihmettelen, mitä niiden kanssa oikein teen. Tyttöjen huoneeseen? Ovat ne vähän liian hempeät sinnekin. Miten jokin voi olla niin ihastuttavaa ja samalla niin epäsopivaa meille?

Myönnän, että otsikoinnissani esiintyy tyylillistä tautologiaa. En voinut kuitenkaan vastustaa kiusausta, koska kupit olivat yllä ja tässä se kuppikakku: sain Hillankukan Johkulta tunnustuksen. Kiitos kaunis sinne! Tunnustuksen saaneen tulee kertoa seuraavat kolme asiaa:

Lempiväri - viime aikoina harmaa, nousevana heleä punainen ja juuri tänään kirkkaansininen

Lempiruoka - tämäkin vaihtelee kausittain, mutta linssikeittoa, sienikeittoa ja paistettua kalaa kasvisten kera saan aivan liian harvoin

Minne haluaisin matkustaa - Pariisiin!!!

Tunnustus kuuluu tietenkin jakaa eteenpäin. Joten muffinseja jakoon ihailtavan taitaville naisille Langat ja liinat solmussa -blogiin ja Maijalle Villasilla. Ja yksi vielä Hahtuvapilven reunalle!

Kesää ja voita

2011-07-31T12:51:00.000-07:00

Kävipä niin, että ryhdyin tekemään blogipäivitystä ja ensimmäiseksi huomasin täällä saman otsikon, jota itsekin olin aikonut käyttää. Kappas että joku muukin oli sen keksinyt! Minun sukissani on maltillisempi väritys, jonka pokkarikameran salama tosin tehokkaasti raiskasi. Mutta kun sukat ovat maanneet piirongin päällä kuvausta odottamassa jo viikkoja, niin menköön. Kesävoi, sulavoi, voi sulaa.

Malli/Pattern: Kesävoi (Neulekirjasta)

Lanka/Yarn: Shibuiknit Sock (Honey)

Puikot/Needles: 2,5mm

Kesävoi on toinen Neulekirjasta neulomani malli. Minuun kirjan mallit eivät ole kolahtaneet ihan toivomallani tavalla. Nämä sukatkaan eivät heti sykähdyttäneet, vaikka niissä yhdistyy monta hyvää: pitsineulesukka, tiukkakierteinen merinolanka ja rustiikkinen väri. Ne toimivat kuitenkin simppelinä reissuneuleena, niitä oli kiva neuloa ja ne valmistuivat nopeasti. Itselleni epätyypillisesti neuloin jopa toisen sukan ulkomuistista. Mallineuleen yksinkertaisuuden vuoksi sukkia on moitittu hieman tylsiksi neuloa. Mutta jos neuloja jostain syystä tuntee itsensä hieman aikaansaamattomaksi tai lannistuneeksi, näiden sukkien neulominen voi olla melko terapeuttista. Suosittelen kokeilemaan!

Langantiheyksiä en laskenut. Muokkasin näppituntumalta, neuloin toiseksi suurimman koon silmukkamäärillä suurimman koon mitoilla.

Reissussa kun olin, huomasin kärkeen päästessäni silmukointiohjeiden puuttuvan matkasta. Onneksi täältä löytyi selkeä suomenkielinen ohje. Jostain syystä en ole kyennyt hahmottamaan silmukointia kunnolla enkä siis ikinä muista miten se tehdään. Nyt muistan vähän paremmin, mikä tekee aika tyytyväiseksi. Ja kyllähän tämä lanka, hunajainen väri ja pitsineulesukat ovat melko sykähdyttävä yhdistelmä...

Onpa sitten tullut selailtua Neulekirjaa sillä silmällä jo useampaan otteeseen. Ja mietittyä, ottaisko ensi kerralla kirjastosta runokirjankin lainaan.

Kahvikuppi ompelupöydän kulmalle

2011-07-25T08:24:00.000-07:00

Näin ihanan neulatyynyn Pienikamarissa, josta on sukeutunut tytärten ja minun lempikauppa. Neulatyyny oli tehty kahvikuppiin, joka oli liimattu lautaseen. Himoitsin sellaista kovasti, mutta en raskinut ostaa. Piti kokeilla tehdä itse. (Edit. Ja kun postattuani ryhdyin leikkimään googlella huomasin, että ohjeitakin olisi netistä löytynyt vaikka kuinka. Vanha tuttu juttu siis, paitsi minulle.)

Kuumaliima ei pitänyt, joten mullon vaan kuppi, ei koko kattausta. Ehkä kokeilen joskus uudestaan, jos keksin mikä liimaa posliinit toisiinsa riittävän tiukasti.

Kahvittelu ja kahvikupit näyttävät olevan nouseva trendi tässä huushollissa. Kirpputorikierrokselle himottaisi päästä, ja kupit ja pannut vaan väikkyvät mielessä. Vaikka suunnittelen syksyn hyväksi päätökseksi kahvinjuonnin vähentämistä.

Koko kourallinen!

2011-07-24T11:52:00.000-07:00

Viisi vuotta, koko kourallinen, se on melko paljon se! Virallinen päivä oli ja meni, mutta tänään Pikku-Matin tupa täyttyi tutuista lapsista ja aikuisista. Oli jännittävä päivä, ja mukava. Kiitos seurasta!

Kukkoset

2011-07-20T05:52:00.000-07:00

Didymos Pfau Garnet

Kevään korvilla meille kotiutui tällaisia lintusia, jotka tekivät minut kovin onnelliseksi. Niiden myötä punainen värikin hiipi takaisin niin garderoobiin kuin neulepuikoillekin (aloitin ikuisuusprojektin...). Sellainen raikas, heleä, iloinen punainen.

Villiksiä

2011-07-18T07:13:00.000-07:00

Meillä on kestovaippailtu jokaisen vauvan kanssa. Sisävaippa+villakuori ovat se "meidän juttu", ja pääasiassa käytämme kuorivaippana ehtoja pässinpökkimiä. Villapöksyjä siis. Itse neulottuna tietenkin.

Tähän mennessä kuopuksen on ollut tyytyminen siskon vanhoihin pöksyihin. Ne ovat hieman huonokuntoisia ja oikeastaan liian isojakin, joten inventaarin jälkeen päätin siirtää jäljelle jääneet yökäyttöön (vihreät kuvassa alimpina) ja neuloa muutamat uudet.

Malli on sekoitus Ullan pöpiä sekä Titityyn ohjetta. Ullan malli istuu mainiosti kaposelle lapselle. Ohje on kuitenkin hahtuvalle, joten lainasin silmukkamäärät toisaalta. Ja koristelin välillä vähäsen.

Lankana vanha tuttu Cascade, 220:tä sekä ekovillaa (tässä raidoitettuna). Pidän merinosta vaippakäytössä hahtuvaa enemmän, koska se ei nukkaannut yhtä pahasti. Eikä myöskään katkea neulottaessa, mikä on ihan hyödyllistä, kun pienet kädet saattavat napata neuleeseen kiinni koska tahansa. Osan langoista kaivelin varaston pohjilta, mutta olinpa niinkin höpsö että hain punaista lankaa ihan varsikseen, koska...

...halusin hieman huvitella. Kärpässienipöksyihin kokeilin neulahuovutusta. Neuloin levennykset myös eri tavalla, jotta pöksyistä tuli pyöreämmän malliset. Idea miellyttää, mutta toteutus kaipaa hiukka hiomista.

Nurmikolla huoletonna

2011-07-12T08:29:00.000-07:00

Olenhan minä hattuja ommellut. Mutta koska minulla vain ei ole taito hyppysissä samalla tavoin kuin vaikkapa hänellä (oikeasti!), herätin pahennusta armaassa puolisossani pistäytymällä Kimperillä. Onpahan pienet päät suojattu auringolta. Pitäisi itsellekin keksiä jotain siihen tarkoitukseen sopivaa kivaa iänikuisen "navettahuivin" tilalle.

Näyttää melkein siltä kuin meillä olisi kuosilemppareita. Kai se sitten niin on, vaikken tietoisesti ole sydänjuttuja etsinyt. Mutta niitä näköjään tulee valikoitua kaiken muun seasta. Palloja, pilkkuja, sydämiä...

...ja kukkia. Tämäkin mekko on viime kesältä, tosin käyttäjä ei ole enää sama.

Olen katsellut nurmikolla kirmaavia mekkotyttöjä ja miettinyt, miten huoletonta lapsena olikaan. Yhdistän lasten kesämekot ja hameet huolettomuuteen, vaikka muistan, ettei lapsenakaan oikeasti niin auvoista ollut. Samaa - edes näennäistä - huolettomuutta kaipaisi omaankin pukeutumiseen. Mutta tällä kropalla sinne mekon alle tarvitsee jo jotain tukevampaa. Sain siitä muistutuksenkin viikonloppuna vaatekaupoilla, kun ystävällinen ja ammattitaitoinen myyjä huomioi imetysliivini ja totesi sovittamani vaatteen istuvan paremmin, kunhan taas pääsen käyttämään kunnon rintsikoita jotka nostavat rinnat oikealle paikalleen. Kirmaa siinä sitten huoletonna nurmikolla.

Lisää lempikuosia. Hame valmistui tytön synttäriksi, samasta kirpparilta löytyneestä verhonpalasta kuin viimekesäinen lempihattu. Hattu oli niin rakas että sitä muisteltiin koko talvi ja odoteltiin kesää jolloin sitä pääsee taas käyttämään - ja sitten se olikin käynyt liian pieneksi! Hameessa kankaan kuvio pääsee esiin paremmin kuin hatussa, ei näytä levottomalta vaan raikkaalta. Helmassa on valkoista kanttinauhaa ja koristeena ronskisti irti saksittu reunapäärme rusetille solmittavaksi. Kuvittelin sen olevan hauska. Ja on kai se ihan, mutta eihän se solmulla pysy. Pitäisi ehkä ommella rusetti kiinteäksi.

Hame on perusompelus Juju-kirjasta, kuminauhavyötäröinen hamonen. Kirja väitti että tällaisen surauttaa kokoon parhaimmillaan vartissa. Mitä vielä, minä tuhrasin ainakin kaksi tuntia! Ompelemiseen ei aika kyllä kulunut, vaan silittämiseen ja nuppineulaamiseen. Mutta siihen minun kannattaa aikaa kuluttaakin. Kokemus on opettanut, että vaihtoehtoisesti sen aika menee ratkojan kanssa kaveeraten, ja se on kyllä maailman turhauttavinta.

Tänään

2011-07-10T11:23:00.000-07:00

Leijanlennättäjät

2011-07-05T06:19:00.000-07:00

Eräänä päivänä tuuli riittävästi. Kylmä oli ja vihmoi hieman vettäkin, muttei se haitannut. Olimme yhdessä, koko perhe, ja teimme jotain kivaa.

Lapsellinen perhe tykkää mukeista

2011-07-02T05:28:00.000-07:00

Viikolla kipaistiin esikoisen kanssa postista paketillinen mukeja. Minun makuni mukaan valittu, mutta jos haluaisin tehdä esikoiseni erityisen onnelliseksi, paketoisin viikon kuluttua synttäripakettiin retropinkin Ikuisesti yhdessä -mukin.

Myyntipuheen mukaan "emaliastiat kuvastavat vanhan ajan henkeä, ne kuvaavat kaipuuta entiseen leppoisampaan elämäntyyliin! ". He siis väittävät että retroilussa kyse nostalgiasta, mutta sisäinen sosiologini näkee trendin pohjalla pyrkimyksen yhteiskuntakritiikkiin. Hyvin tuotteistettuna tosin. Tai ehkä mukit vain ovat helppoja. Vaikka lasi on kaunista, meillä aikuisetkin juovat nykyään useimmiten mukista.

Muumeista on tullut minulle rakkaita hahmoja. Tosin esikoisen pahin villitys alkaa olla takanapäin, eikä toinen ole niihin samalla tavalla syttynyt. Ehdimme silti kerätä kiitettävän kokoelman muumifiguureita. Haaveilla pyöreästä kaakeliuunia muistuttavasta talosta tai edes pönttöuunista ihan tavallisessa talossa. Ja lukea monena iltana Tove Janssonia. Kirjojen ajoitus ei tosin ole "enää" vaan "vielä". Viisivuotiaan mielestä ne ovat hieman tylsiä. Hän kuuntelee vain koska iltasatuhetki on yhdessäoloa. Mutta pyytää lainaamaan seuraavalla kirjastokäynnillä jotain muuta.

Minuun vetoaa kieli. Ja ne tyypit ovat inhimillisyydessään kovin tykättäviä.

Puistossa tapaa tuttuja

2011-07-01T05:17:00.000-07:00

Löytyyköhän vielä nettineulojaa, joka ei olisi Leikkipuistoneuleisiin jo törmännyt? Mutta mitäpä siitä. Hyvää kannattaa hehkuttaa! Kirjan mallit ovat upeita ja kekseliäitä. Monessa on juuri sellaista hauskuuttelua jollaisesta pidän, ja puuttuu se imelyys joka lastenneuleita usein vaivaa. Luulenpa, että tulen neulomaan näistä jokusen!

Leikkipuistoneuleet on myynnissä Titityyllä, jonka blogista löytyy lisäinfoa kirjaprojektista. Kirjan malleja voi ihailla myös ravelryssä.

Minkäs teet

2011-06-30T09:58:00.000-07:00

Olemme palanneet maaseudulta asfaltin pinnalle, joka tällä helteellä on todella kuuma. Kaupunkisuunnittelun ikikukkanen ovat puuttuvat varjonpaikat. Mutta minkäs teet. Onneksi meille kotiutui tällainen maailman rumin pömpeli, sisustajan, jopa minunkin, painajainen, jonka turvin edes sisällä on siedettävää. Vaikka tuntuuhan se nurinkuriselta olla sisällä, kun ulkona paistaa aurinko.

Valmista neulettakin olisi, mikä vain lisää turhautumista. Tämä sinänsä ihastuttava malli ei taidakaan sopia minulle. Olisin ehkä voinut valita pienemmän koonkin, minkä lisäksi BC Garnin Soft Silk vielä yllätti epämieluisasti venähtämällä blokkauksessa melkoisesti joka suuntaan. Näitä koko-ohareita on sattunut viime aikoina, tällä kertaa se ei ainakaan ole liian pieni. Väri on kaunis, ja napit. Lankakin ihanaa. Mutta minkäs teet. Minä aloitan uuden neuleen. Juon ehkä kupin kahvia ennen sitä.

Juhannusmekko

2011-06-25T11:30:00.000-07:00

Juhannusta on vietetty rauhallisesti vesisateen, mäkäräisten, tranpoliinipomppimisen ja makkaranpaiston merkeissä. Kaiken kaikkiaan siis melko tyypillisesti. Jatkamme kesästä nauttimista. Rattoisia keskikesän päiviä myös kaikille täällä piipahtaville!

Parahiksi juhannuksen alla valmistui jotain harvinaisempaa: olen pitkästä aikaa ommellut. Ostin hetken mielijohteesta palan jotain Eurokankaan "retrokokoelmaksi" nimettyä puuvillaa, koska se vain oli niin ihastuttavaa. Malli löytyi kesän Ottobresta. Mekko onnistui ihan kivasti ja tyttö tykkää! Mielikuvani oli kuitenkin hieman erilainen - jotenkin rennompi, rempseämpi, keveämpi - ja se hankaa vastaan. Periaatteesta olen kuitenkin tyytyväinen: minun repertuaarissani tämä oli kohtuullisen vaativa ompelus vuorineen päivineen, ja erinäisistä muotovirheistä huolimatta toimiva tamine. Joka todistettavasti pysyy koossa pesukoneessakin. Jee!

Hattarainen

2011-06-15T08:30:00.000-07:00

Nyt kun kelit viilenivät tuntuu villatakkipostaus jotenkin sopivammalta kuin vielä muutama päivä sitten. Tämä hattarainen on viimeinen versioni Offset wraplan -takista. Lankana edelleen pehmoinen Semilla. Tarkoitus oli neuloa hieman kasvunvaraa, mutta takista tuli taas melko niukkalinjainen. Vaikka sovitettiin ja kaikkea. Puuttuuko taito hyppysistä vai enkö vain halua myöntää että he todellakin kasvavat?

Sillä he kasvavat huimaa vauhtia: Kaksivuotias luopui hiljan tutista ja on halutessaan päiväkuiva, paitsi että useimmiten ei halua. Puolivuotiaan alaleukaan on puhjennut pieni valkea hammas, ja toinenkin.

Tähän väritykseen suhteeni on hieman ristiriitainen, mutta arvelin tyttären tykkäävän siitä. Lapsille neulomisessa - tai ylipäätään lasten vaatettamisessa - on se hyvä puoli, että tulee kokeiltua erilaisia juttuja kuin itselle tehdessä. Viisivuotiaan pinkkiprinsessakausi kuitenkin rajoittaa tekemisiäni huomattavasti. Tykkäisin hieman rempseämmästä menosta, mutta koetin ottaa tästäkin kaiken irti. Löysin juuri sopivan väriset hirmuhempeät kukkakuvioiset napitkin.

Ensimmäisiä kertoja

2011-06-09T00:30:00.000-07:00

Metsätaipaleella traktorin kyydissä. Samaisen ajokin perässä kykin seuraavana päivänä miehen kaverina perunanistutuksessa. Minulle ensimmäinen kerta, toiselle rutiinia. Ensimmäistä kertaa istutin myös orvokintaimia mummulan pihamaalla. Sekin oli mukavaa. Minulla ei ole koskaan ollut parvekelaatikkoa suurempaa puutarhaa. Nyt soisin että olisi. Kertookohan moinen toive keski-ikäistymisestä? Olisi se silti mukavaa. Kävisin mielelläni myös marjassa ja opettelisin sienestämään.

Huomasin saaneeni uusia lukijoita. Tervetuloa teille! Kiva että olette löytäneet tänne.

Naavaparta

2011-06-07T23:56:00.000-07:00

Käsite 'naavaparta' sai ihan uuden merkityksen. Totesin saaneeni biologian tunneilta väärän käsityksen naavan olomuodosta. Olen kuvitellut, että tällaista seittimäistä kavustoa löytyy ainoastaan mielikuvitusmetsistä.

Joskus sitä tuntee itsensä niin kovin kaupunkilaiseksi... mitä tietysti olenkin.

Iso vesi

2011-06-07T06:48:00.000-07:00

Vietimme pitkän viikonlopun mummulasssa, jossa tosin ei mummua enää ole. Oli aurinkoa, kunnon ukkosmyräkkä, ja kesän ensimmäiset hyttyset. Napsittiin kuvia pokkarikameralla, joka on hauska kapistus, vaikka lopputulos onkin tuuripeliä. Nämä kuvat ovat Hepokönkään putokselta, joka lapsen mielestä oli "iso vesi."

Sisältä siisti

2011-06-01T00:11:00.000-07:00

Minulla on kumma vinge ommella hattuja kesäisin. Vaikka hattu on (minun mielestäni) aika vaikea ommeltava. Ja vaikka en ole koskaan onnistunut siinä erityisen hyvin. Kelvollisesti kuitenkin, koska hatut ovat yleensä käyttöön päätyneet. Joten kai minä kuvittelen vielä sen täydellisenkin hatun ompelevani.

Huomasin, että teen nykyään mielelläni erityisen tyttömäisiä juttuja. Myös tälle pienimmälle, vaikka vauvanvaatteemme ovat tähän saakka olleet melko sukupuolineutraaleja. Kuten kuvasta näkyy, olen jopa ostanut hänelle vaaleanpunaraitaisen bodyn! Pistää hieman miettimään: onhan tämä ristiriidassa sen kanssa, mitä ajattelen vauvan sukupuolen merkkaamisesta vaatteilla.

Tämän hatun kaavat muokkailin isosiskon hatun kaavoista. Avuksi oli myös tämä erinomainen ohje. Halusin hattuun niskaa suojaavan lierin, ja korvaläpät tekemään hatusta istuvamman. Ne tosin taitavat toimia käytännössä juuri päinvastoin. Mutta sain ne kuitenkin ommeltua siististi ja oikeaan paikkaan - jopa hatun sisäpuoli on siisti! Kupu kupruaa tässäkin hatussa, siitä tuli hitusen liian syvä, ja jos lierin etureunan kääntää alas lapsi tuskin näkee mitään sen alta. Mutta kyllä tämä hatusta käy, eli kelvollinen tekele. Sehän riittää tekemään minut tyytyväiseksi tällä haavaa.

Huhuu marianne!

2011-05-30T07:37:00.000-07:00

Huhuilenpa vielä ihan asiakseni mariannea, joka kommentoi arpajaispostauksessa sytomyssykyselyyni: " Myssyihin pvl-lanka tai pvl-sekoite ja tarpeeksi napakka neulos, ettei heti "lörpähdä". langoista ihanin on Noro..." Noro-kerä odottelee sinua edelleen kirjahyllyssäni. Laitatko minulle sähköpostia, osoite löytyy sivupalkista.

On meillä kesä täällä

2011-05-27T04:07:00.000-07:00

Ainakin melkein kesä. Olen ollut ihan kamalan väsynyt, mutta syy siihen taisi selvitä, ja se helpottaa vähäsen. Ainakin ymmärrän nyt, miksi vauvavuoteni ovat aina tuntuneet tervassa tarpomiselta. (Ja ei, syynä ei ole yöimetyksistä johtuva valvominen, eikä siihen auta imetyksen lopettaminen, edes yöimetyksen. Vaikka sitä minulle on tässä vaiheessa aina suositeltu, ikään kuin äitiys olisi ainoa asia, joka äitiä voisi väsyttää.)

Kaikesta huolimatta olen saanut hieman ommeltuakin pitkästä aikaa. Malli on tuttu viime kesältä. Kämmäsin silti tukikankaiden kanssa: leikkasin hattukappaleiden tukikankaat saumanvarojen verran pienemmiksi, mikä näkyy hassuina kupruina päälakisaumoissa. Mutten jaksa välittää, pannaan se vaikka tämän väsymyksen piikkiin. Kangas on varta vasten hankittua tildaa, ei ihan minun makuuni, mutta en minä tätä hattua käytäkään.

Mummokana

2011-05-13T13:20:00.000-07:00

Tytärten päiväkodissa lauletaan päivittäin. Lauluja siivitetään roolileikein, ja erilaiset päähineet ovat tietenkin helppo ja nopea keino hypätä roolista toiseen. Kaikesta päätellen viime aikoina on laulettu usein laulua jossa mummo kanasensa niitylle ajoi, ja kaikesta päätellen pikkulapsi muuttuu mummoksi sitaisemalla päähänsä huivin leukasolmulla. Kolmiohuivin nähdessään kaksivuotias alkaa pontevasti vaatia "mummokanaa".

Malli/Pattern: Offset Wraplan by Sara Morris

Lanka/Yarn: BC Garn Semilla Fino

Puikot/Needles: 3,5 mm

Neulemalli on sama, jonka neuloin vauvalle jokin aika sitten. Ohjeen suurin koko on kaksivuotiaalle, ja koska neiti on jo puolessa välissä kolmatta muokkailin hieman. Lisäsin aloitussilmukoita, mutta se oli ehkä liioittelua - pääntie on joka tapauksessa melko laaja. Helmaan ja hihoihin koetin neuloa hieman kasvunvaraakin. Aika sopiva takista silti tuli, joten kohta saanen neuloa lisää. Ei haittaa. Tosin sitten taidan neuloa jotain muuta, sillä tällä erää samaista mallia on tulossa vielä kolmaskin kappale, eri väreissä ja niinikään isompaan kokoon muokattuna.

Tämän keskimmäisen version raikkaista väreistä pidän hurjasti! Samoin napeista, joiden kukkakuviot erottuvat parhaiten tuossa muuten auringon polttamassa kuvassa. Niistä osa on odotellut paikkaansa omissa varastoissani varmaan pari vuotta, paikallisesta nappikaupasta löytyi onnekseni lisää näinkin pitkän ajan jälkeen. Reunustin takin selkeällä 2n2o -resorilla.

"Mummokana" kirjavissaan. Pidän kuvasta. Melkein odotan, että se alkaa itsekseen elää ja liikkua. Sillä samalla laskelmoimattoman itsetyytyväisellä tavalla, joka on lapsellenikin ominaista.

Hattujaiset

2011-05-08T12:02:00.000-07:00

Kiitoksia arpajaisiin osallistuneille! Pieni onnetaremme vetäisi hatusta Emman, mariannen ja Altocumuluksen arvat. Laittakaahan minulle viestiä blogin postilaatikkoon, jotta saan lankapaketteja matkaan!

Lisää arvontaa

2011-05-07T01:13:00.000-07:00

Onnettarella on paljon töitä, sillä Lumoavan langan blogissa arvotaan myös. Arpaonnea sinnekin!!!

Arpajaiset

2011-05-04T00:30:00.000-07:00

Blogeissa on näemmä tapana järjestää arvontoja silloin tällöin. Esimerkiksi blogin vuosipäivänä. Tämä blogi on ehtinyt ohittaa vuosipäivän ja toisenkin arpomatta, mutta ei me tätä päivää parempaa syytä arpajaisiin tarvitakaan. Jaossa on kolmen sukkaparin verran lankaa. Ja tietysti oma lehmä ojassa: Tarvitsen vinkkejä sytomyssyn neulomiseen. Lankasuosituksia, hyväksi havaittuja malleja, mitä tahansa muuta huomioon otettavaa tai aiheeseen liittyvää. Arvontaan voi osallistua ilmottautumalla kommenttiboksissa, myssykommentista saa kaksi arpaa. Kommentissaan voi myös kertoa ensisijaisen palkintotoiveensa. Äitienpäivän eli ensi sunnuntain iltana laitetaan onnetar töihin. Arpaonnea!

Leikki se on totista työtä

2011-04-28T10:22:00.000-07:00

Tosissaan pitää touhuta. Maatuska tanssahtelee, kirpoaa hipaisusta aina ulottumattomiin. Sitä pitää tavoittaa uudestaan. Ihan tosissaan. Kova on työ leikissä.

Kuitenkin hyvillä mielin

2011-04-27T00:05:00.000-07:00

Kiitos teille osanotoista. Viikonloppuna vierailimme mummulassa, jossa ei mummua enää ole. Hyvästelimme.

Ihastelimme masua, jonka suojissa kasvaa tytärten tuleva serkku. (Mistähän johtuu, että vauvamaha näyttää niin ihanalta silloin, kun sitä ei tarvitse itse kantaa!)

Pohdimme tulevaa, jolla on muassaan melko pelottaviakin tuomisia.

Yllättäen mieli jäi kuitenkin hyväksi. Oli paljon aikaa hyviin juttuihin. Kuten hiekkakakkujen tekemiseen.

Anopin käsialaa

2011-04-19T07:10:00.000-07:00

Olen täälläkin maininnut anoppini sukat. Anoppi sairastui vakavasti jo ennenkuin tutustuin häneen. Minulle on kerrottu että hänelle oli iso asia huomata, että vaikka sairaus rajoitti montaa asiaa, hän yhä kykeni neulomaan sukkia. Niitä hän sitten neuloi. Veikkaanpa, että mummulan kaappeihin on jemmattu lukematon määrä käyttämättömiä saapassukkapareja tarvetta odottamaan.

Meidän kaapeista löytyi tällaisia. Sukkien lisäksi yhdet kynsikkäätkin, jotka ilmeisesti ovat anopin neulomat. Kaikki tiiviistä käsialaa pienillä puikoilla, sellaista kestävää "peltineulosta". Maanläheisissä väreissä, turhia koreilematta. Tosin viime vuosina on naisten ja lasten joulupaketeista paljastunut myös Novitan itseraidoittuvista langoista neulottuja nilkkasukkia. Vaikka neulon itsekin, opin oikein odottamaan anopin joululahjasukkia.

Anoppi kuoli hieman yllättäen viime viikolla. Sen vuoksi hänen tekemiään. Mietin, miten paljon ihmisen kätten jälki kertookaan.

Oli ilo tuntea hänet.

Syreeni

2011-04-13T00:27:00.000-07:00

Malli/Pattern: Graystone by Veera Välimäki

Lanka/Yarn: Cascade 220

Puikot/Needles: 4,5 mm

Järin upeita kuvia en tarjoile tälläkään kertaa. Kuvaamisen tympeyden vuoksi blogin päivittäminenkin sujuu joskus kovin nihkeästi. Kolmen pienen lapsen kanssa kerrostalossa saa aina joskus huomata, etteivät resurssit riitä kaikkeen mihin haluaisi. Että valitsisi taustan, käyttäisi aikaa ja oikein poseeraisi. Ottaisi kauniita, tunnelmallisia kuvia hienossa ympäristössä, ilman ylimääräisiä linssiludeja paidanhelmaa venyttämässä.

Ei, niitä kuvia yritetään räpsiä sisällä silloin, kun paikalla on joku kamerankäyttötaitoinen ja lapset nukkuvat. Ja jos valo riittää. Kämpän ikkunoita maisemoiva kallioleikkaus selittää sen, miksei useinkaan riitä. Kun kuvaamaan viimein päästään, kämppä on yleensä siinä kunnossa, että tärkeimmältä tuntuu rajata ylimääräinen tavara pois kuvasta. Ja näiden ehtojen vallitessa taustaksi valikoituu lastulevyinen kaapinovi ja ahtaan eteisen seinää kiipeävä kenkäteline. Se siitä tunnelmasta. Ja sitten malli kehtaa vielä natkuttaa että miten sä noin rumia kuvia... oikeesti, käy kattomassa mallia vaikka täältä... Ja niin tuo kuvaaja-parka muuten teki. Totesi sitten diplomaattisesti että kulta, meillä ei ole käytössä yhtä hyvää optiikkaa. Ihana hän. Eihän se tosiaan peilin vika ole, jos naama on väärä.

Ollaan kuvista mieltä mitä hyvänsä, upeita malleja minulla on ollut ilo neuloa. Tämä kolahti ensinäkemällä - harvoin mikään tuntuu niin vahvasti omalta. Pidän kovasti ainaoikeasta neulepinnasta. Ja puseron näyttävä kaulus on ihana! Sen muotoilu lyhennetyin kerroksin tuotti hieman vaikeuksia, koska nurjalla kerroksella kerrosten yhtymäkohtaan jäi valtaisat reiät. Rei'istä muodostui liki pakkomielle, minä kun en blokkauksen voimaan oikein luota. Kysyin tekniikka-apua jopa itse Veeralta. Sen kummempaa kommervenkkiä ei ongelmaan löytynyt, mutta käsialaa hiomalla ja lopulta vain toleranssia venyttämällä jatkoin yli vaikeuksien. Onneksi, sillä lopputuloksessa ei reikiä näy.

Muokkauksia tein sen verran, että hihat neuloin ohjeesta poiketen täysmittaisiksi ja helman pituuden päätin sovittamalla. Neuloin hihat pitkään välttelemälläni magic loop -tekniikalla, johon sain taannoin pikapriiffauksen Titityyn neuleillassa. Vyötärölle tein kavennukset ohjeen mukaan ja levennyksiä yhdet ylimääräiset. Neuleesta tulikin oikein hyvän mallinen, vaikkei se kuvista ihan välity. Yllättäen siitä oli kuitenkin paljon apua oman kehon mittasuhteiden hahmottamisessa, mikä tekee kehokriisin kanssa kamppailevan äidin aika onnelliseksi. Jostakin sain kumman päähänpiston neuloa helmaan pienen taskun, johon palmikko sukeltaa. Sen jättäisin nyt tekemättä, mutta olkoon nyt kun tehty on.

Täyskymppi

2011-04-09T06:49:00.000-07:00

Malli/Pattern: Twenty Ten Cardigan by Veera Välimäki

Lanka/Yarn: Cascade Yarns Ecological Wool

Puikot/Needles: 5,5mm

Välipalana "vakavammin otettavien" töiden välissä valmistui toinen versio tästä mallista. Suhtaudun malliin hieman ristiriitaisesti: Toteutin sen jo kerran puuvillasekoitteisesta villalangasta, ja mietin tuolloin, ettei tämä vino nappilista ehkä kuitenkaan ole mun juttuni. Epäsopivaksi neuleeksi takkia on kuitenkin tullut käytettyä ihan kiitettävästi, ja käytössä puuvillan neuleeseen tuoma löpsötys häiritsi minua. Sitäpaitsi muistelin että malli on mukava ja näpsäkkä neuloa, ja kun olen sattunut hamstraamaan tuota ekovillaakin varaston pohjalle, niin ei muuta kuin puikoille! Neule valmistui nopeasti, mutta nopeaahan se on neuloa paksua lankaa isoilla puikoilla selkeästä ohjeesta, joka vielä on ennestään tuttu.

Neulottavuutensa puolesta rankkaisin mallin samaan kategoriaan Pikkuveli -takin kanssa. Muokkauksiin se ei kauheasti jätä varaa ainakaan minun taidoillani, mutta en kokenut juuri tarvettakaan. Neuloin M-koon, vaikka epäilinkin että siitä saattaisi tulla hieman liian istuva ja ehkä lyhyehkökin. Niin taisi tullakin. Olen kuitenkin tyytyväinen siitä että minulla tämä takki nyt on, juuri tällaisenaan. Ekovilla on keveää ja sopivan lämmintä, väri pehmeä, ja se vino nappilista, juuri se vetoaa minuun tällä haavaa aivan erityisesti.

Offset Wraplan

2011-04-07T13:17:00.000-07:00

Malli/Pattern: Offset Wraplan by Sara Morris

Lanka/Yarn: BC Garn Semilla Fino

Puikot/Needles: 3,5mm

Sanotaan, ettei määrä korvaa laatua. Mutta yritäpä saada tällaisesta pötköttävästä mötkäleestä havainnollisia neulekuvia! Joten tyytyminen on nyt siihen määrään. Sitäpaitsi minä kuvaan mielelläni häntä, maailman kauneinta.

Vauvat kasvavat niin nopeasti ulos vanhoista villatakeistaan. Ja bodeista, potkareista ja kaikesta muustakin, tietysti. Joten neuloin uuden takin samasta langasta kuin ensimmäisenkin. Takin koko on 6-9kk, tosin matkan varrella unohdin minkä kokoista olen tekemässä ja taisin lainata osan spekseistä kokoa isommasta. Mikä on ehkä hieman liiottelua reilut viisi kuukautta vanhalle. Kasvunvaraa tuli kuitenkin ihan sopivasti, ja takki on nytkin käyttökelpoinen. Lankaa kului hieman yli kerä (50g) molempia värejä. Jouduin purkamaan pienimmän vauvalle neulomani myssyn, jotta sain toiseen hihaan viimeisen punaisen raidan.

Mitäs muuta tästä vielä sanoisi...? Olen törmännyt malliin ravelryssä ennenkin, mutta vasta tämä mustan lampaksen versio kolahti riittävästi. Takissa on paljon elementtejä, joista en ole aiemmin välittänyt, mutta jotka ovat alkaneet kiehtoa viime aikoina: kietaistavuus, epäsymmetrinen nappilista, leveähköjä raitoja.

Menneen talven lumia

2011-04-01T02:33:00.000-07:00

Ainakin tänään aurinko paistaa ahkerasti lupaillen kevättä. Näihin talvisiin kuviin ei kuitenkaan ole viikonkaan välimatkaa, ja tulee se talvi ensi vuonnakin. Esittelenpä siis yhden ompeluksen, joka ei ole oma tuotokseni: kantotakki. Tarkemmin sanottuna kyse on kantopaneelista jota käytän oman takkini jatkeena.

Olen ollut hämmästynyt takkiviritelmäni kirvoittamista kommenteista. Itselleni se on aivan tavallinen juttu. Kuitenkin talviliinailun käytännön ratkaisut ovat yllättäneet monen vastaantulijan. Ennakkoluuloihinkin törmää: sehän tukehtuu siellä, saako se nyt happea, ja varmaan se paleltuu, olisihan vaunuissa sentään paremmin suojassa kylmältä. Mutta huoli pois! Tietysti kannattaa tarkistaa ettei vauva ole liiaksi toppinkien alla. Ja on tärkeää suojata vauvan niska ja pää, kädet sekä jalat riittävän hyvin. Mutta ellei itse palele, vauvakaan tuskin palelee. Ja omalta rinnalta kuuluva tasainen tuhina yleensää kertoo vauvan voinnista oleellisimman.

Paneeli on noin 75 cm pitkä, alaosasta 20 cm ja yläosasta 45 cm leveä. Sen täytteenä on kaksinkertainen tikkikangas. Lisäksi jouduin ostamaan kaksi sopivan mittaista vetoketjua, sillä takin alkuperäinen vetoketju oli vaihdettava. Yläreunaan on ommeltu nauhakuja ja kujaan pujotetun narun päissä on stopparit, joten reunan leveyttä on helppo säädellä. Onhan tässä kauneusvirheitä ja jatkojalostettavaa, mutta hyvin se on palvellut kuluneen talven. Vauva mahtui - ja mahtuu tarvittaessa edelleen- kokonaan takin sisään tuulensuojaan. Kovimmilla pakkasilla napitin takin alimmat nepparit, ettei pakkanen pääsisi nipistelemään pieniä varpaita. Ja puin vauvaa hieman enemmän, koska koin että paneelissa olisi saanut kuitenkin olla vielä enemmän toppausta.

Tällä kuitenkin on menty, ja hyvin onkin. Olemme liinailleet aktiivisesti jokaisen vauvamme kanssa. Jostain syystä kuitenkin pelkäsin, että vaunuttomuus olisi kolmen kanssa liikkuessa liian hankalaa. Koska keskimmäinen ei kuitenkaan kävele vielä pitkiä matkoja, vaunujen hankkiminen olisi käytännössä tarkoittanut tuplakiesiä - ja niin on tämäkin talvi taitettu siten, että vauva on matkannut liinassa minun takkini alla (joskus tietysti isänsä kyydissä hänen reilunkokoisen takkinsa suojassa), keskimmäinen rattaissa, ja esikoinen omin jaloin. Vaikkei se oo reiluu, väittää hän.

Rinsessa Ruusu

2011-03-27T05:37:00.000-07:00

Olemme tytärten kanssa aloitelleet osa-aikaista päivähoitouraa alkukevään aikana. Jokin aika sitten päiväkodissa oli naamiaiset, ja halusin välttämättä - mikä lie fiksaatio - ommella prinsessapuvun esikoiselle, joka välttämättä - mikä lie fiksaatio - halusi mennä naamiaisiin prinsessana.

Puku on kaksiosainen. Yläosan kietaisumallinen kaava on Viron suurimmasta käsityölehdestä (kevät 2011). Linkkiä ei ole, koska en löytänyt lehdelle omaa verkkosivua lainkaan, mutta blogeissa siitä on juteltu paljonkin. Ostin itsekin lehden nyt ensimmäisen kerran juuri blogikeskustelujen herätettyä uteliaisuuteni, ja pidin kovasti. Lehden ideat ovat virkistäviä ja tekemisen meininki hieman erilainen kuin useimmissa suomalaisissa "näyttävää nopeasti ja helposti" -ohjeissa. Hieman negatiivisena pidin sitä, että lehti tuntuu luottavan aika lailla tekijän taitoihin. Kokemattomana ompelijana kaipaisin eksaktimpia ohjeita. Neulepuolella tekijän varaan laskeminen ei tuntunut niin häiritsevältä, joten luulen että kyse tosiaan on omasta osaamattomuudesta.

Toisaalta suhaisinpa tämän mekkosen kasaan siitä huolimatta. Ja ehkä juuri siksi projekti oli oikeastaan aika vapauttava. Yläosan helman ja hihojen rypytyksen menivät ihan nappiin, vaikka en ole sellaisia ennen tehnyt. Ompelukseni kirvotti jopa miehen taholta jotain kohteliaisuudeksi luokiteltavaa: "En uskonut että sä osaisit tehdä noin hienon". No, totta puhuen en uskonut itsekään...

Prinsessalla piti toki olla myös valtikka. Tai taikasauva, tämä nimittäin sisältää patterit ja helähtelee maagisesti. Minusta aivan kamala, tyttärestä mitä ihanin. Täydellinen! Päässä prinsessalla on itsetehty pahvikruunu, joka ei harmikseni tallentunut kunnolla yhteenkään kuvaan. Muutoinkin mallin tarjoamat kuvakulmat ovat aika kummallisia...

Hame on simppelillä kuminauhavyötäröllä ja koko pakan leveydeltä. Materiaalina käytin kahta kaapista löytyvää kangaspalaa, pätkän ostopitsiä, yhden kirpputorilta löytyneen valkoisen mekon helman sekä niinikään kirppikseltä löydetyn pitsipuseron. Hameesta olisin halunnut laajemman, mutta kangasta ei riittänyt. Samasta syystä yläosan helma on koottu paloista: ruusukangas ei riittänyt kuin etukappaleisiin, ja jouduin kehittämään taakse lisäpalan. Mutta ei se haitannut. Toisin kuin jotkut tyyligurut väittävät, tyttären mielestä enemmän ei välttämättä ole tarpeeksi edes arkipukeutumisessa, tästä tarkoituksesta puhumattakaan. Ja tiedättekö, ompeleminen oli hirmuisen hauskaa!

Hauskaa oli kuvaaminenkin, vaikka kuvissa

tahtookin olla vähän

turhan paljon

liikettä.

Kaunis tyttö

2011-03-17T05:20:00.000-07:00

Vaikka juuri nyt tunnen itseni maailman rumimmaksi, hän on kaunis. Ja aurinkokin paistaa tänään.

Maailman rasittavin akka

2011-03-14T10:20:00.000-07:00

Kerta kaikkiaan mahdoton tyyppi, kiukkuinen ja kaikinpuolin hankala ihminen. Tykkää velloa itsesäälissä ja syyttää ongelmistaan muita. Saa aikaiseksi aika vähän mutta nalkuttaa sitäkin enemmän. Puolisoni on naimisissa sen kanssa, voi häntä raukkaa.

Takana on monin tavoin raskas viikko. Mutta mahtui siihen sentään hauskojakin hetkiä. Ei me muuta haluta muistaakaan.

Craft it forward

2011-03-05T08:06:00.000-08:00

Minä olen se ikävä tyyppi, jolle ei kannata laittaa ketjukirjettä tai tekstiviestiä joka päättyy sanoihin "lähetä tämä viidelle ystävällesi tai jotain ikävää", koska uhkauksista huolimatta katkaisen ne aina. Nyt menin kuitenkin hihkumaan lista asioista -blogissa osallistuvani tällaiseen ketjuun. Ehkä siksi että tämä ei uhkaillut. Lupaili vain. Ketään ei edes tarvitse vastuullistaa jatkamaan ketjua, vaan täytyy olla itse aloitteellinen. Kivaa.

Näin kuvaili heli homman ideaa: "Ajatuksena on, että allekirjoittanut näpertelee jotain viidelle tähän postaukseen ensinnä kommentoineelle, joiden kommentoineiden puolestaan pitää suorittaa samanlainen hihkaisukutsu ja näpertelylupaus omassa blogissaan, ja niin edelleen. Henkilö saa askaroida mitä vain: neuloa, maalata, valaa, pakottaa, saksia, mitä ikinä. Aikaa on koko tämä vuosi. Luulen, että tämä tyyppi keksi jutun."

Niin että. Saa hihkaista jos huvittaa!

Tunnustus

2011-03-02T10:05:00.000-08:00

Sain tunnustuksen mäkituvan Annalta. Nöyrät kiitokseni!

"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat." Tässäpä näitä...

1. Milloin aloitit blogisi? Ensimmäinen postaus on lähetetty keskiviikkona, 4. helmikuuta 2009. Ja sieltä löytyy - yllätys yllätys - norjalaismyssyjä.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee? Alunperin tämä piti olla neuleblogi. Lipeän kuitenkin helposti asiasta, ja jotten hermostuisi kurittomuuteeni, päätin tehdä siitä toistuvaa. Aika pitkälle blogi on tekemisen dokumentointia, omani tai jonkun muun perheenjäsenen; sellaisten sattumusten kirjaamista, jotka haluan muistaa; ja ihan vaan "ääneen ajattelemista".

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin? Se on minun, ja siksi minulle erityinen. En tiedä onko se kenellekään muulle erityinen (paitsi ehkä puolisolleni, joka seuraa sitä lähes intensiivisemmin kuin minä itse.)

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen? Olin seuraillut neuleblogeja jonkin aikaa ja kypsytellyt ajatusta mielessäni ennenkuin uskalsin aloittaa oman. Sen tarkemmin en muista, jos edes tiesinkään, miksi. Blogin pitäminen on kuitenkin ollut antoisampaa kuin osasin kuvitella: Se on saanut minut - joskaan ei ehkä lähipiiriäni - suhtautumaan neulomiseeni vakavasti otettavana harrastuksena. Ja toimii muistikirjana itselleni monessakin suhteessa.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi? Haluaisin blogin näkökulman fokusoituneemmaksi. Nyt tämä on vähän tällaista hajanaista jutustelua. Haluaisin kirjoittaa neulomisesta tekniikkapainotteisemmin, mutta pitäisi ensin vähän enemmän osata ja vielä enemmän viitsiä. Ja haluaisin kehittää kuvallista ilmaisua. Mutta sisällöntuottajana on turha purnata, joten enköhän minä tällä haavaa ole tyytyväinen näinkin kun kerran näin teen.

Tunnustuksen luonteeseen kuuluu myös jakaa se eteenpäin. Minun tunnustukseni saakoon Maikin kontti, jossa on taitoa ja tekemisen iloa. Villaviidakon Emma, joka tekee paljon ja taiten. Vilppumaan ihmeet värien ja tunnelman vuoksi. Prosessineuloja, joka on on taitava ja tietävä ja vielä jakaa tietoaan havainnollisesti. Ja sitten tämä nitkuttaja, jolla on kiinnostava ja omintakeinen tyyli.

"mun täytyy sanoa sua kaveriksi"

2011-02-28T04:37:00.000-08:00

Ehkä ensimmäinen kevätpäivä. Puistossa on vanhoja tuttuja. Ja uusia. Tytär käy keskustelua jonkun toisen tyttären kanssa.

"Tässä on mun pikkusisko. Se on kaksi."

Toinen pistää paremmaksi: "Mun pikkusisko on jo yksi!"

Tytär miettii hetken: "Mutta mulla onkin kaksi pikkusiskoa. Mulla on siis kaksi vastuussa."

Toinen on jo siirtynyt seuraavaan leikkiin. "Hei kaveri, tuu tänne! Mun täytyy sanoa sua kaveriksi, koska sulla on niin vaikee nimi."

Se suloinen norjalaismyssy

2011-02-26T12:27:00.000-08:00

Mallina Iiris, 27 vuotias. Myssy Cascadea, koko 3-6kk.

Tätä ihanaista myssyä olen neulonut joka vuosi. Käsittääkseni malli, joka kulkee Ravelryssä nimellä Sweet baby cap, on norjalainen vastine meidän siksak-myssyllemme. Norjalaismyssyksi tätä myös kuulee kutsuttavan. Myssy neulotaan alhaalta ylös saumattomana. Minun suosikkini se on paitsi neulottavuuden vuoksi myös siksi, että lopputulos hipoo täydellisyyttä. Myssy istuu lasten päähän mahtavasti ja suojaa hyvin otsan, niskan ja korvalliset. Ja on yksinkertaisesti niin kaunis ja suloinen. Ravelryn ohje on ohuemmalle langalle, mutta itse olen neulonut lämpimämpiä myssyjä paksummasta langasta pienemmillä silmukkamäärillä. Koska tarvetta on ilmennyt, laitan jakoon sovellukseni, jolla olen saanut niistä sopivia myssyjä. Toivottavasti tästä on iloa! Lankoina testattu ainakin Rowan Felted Tweed, Patons Classic Merinowool, Fleece Artist Blue Face Leicester, Cascade 220.

Koko: 3-6 kk (6-12 kk) 1-2 v (yli 2 v).

Luo 84 (90) 96 (102) silmukkaa 4 mm:n (tai pienemmille) pyöröpuikoille. Neulo pyörönä 6 krs ainaoikeaa, eli joka toinen kerros oikein, joka toinen nurin. Siirry sileään neuleeseen ja aloita kavennukset ja lisäykset seuraavasti (jos aloitit pienemmillä puikoilla, vaihda ne tässä vaiheessa isompiin):

Seuraavilla kerroksilla lisää ja vähennä silmukoita seuraavasti:

neulo 1 s oikein, lisää 1 kiertäen silmukoiden välisestä lankalenkistä
neulo 12 (13) 14 (15) silmukkaa oikein
nosta 1 s, neulo 2 s kiertäen (l. takareunoistaan) oikein yhteen ja vedä neulomatta nostettu silmukka yhteen neulottujen yli neulo 12 (13) 14 (15) silmukkaa oikein
lisää 1 s , neulo 1 s oikein, lisää 1 s
neulo 12 (13) 14 (15) silmukkaa oikein
nosta 1 s, neulo 2 s kiertäen (l. takareunoistaan) yhteen ja vedä neulomatta nostettu silmukka yhteen neulottujen yli
neulo 12 (13) 14 (15) silmukkaa oikein
lisää 1 s silmukoiden välisestä lankalenkistä, neulo 1 s, lisää 1 s
neulo 12 (13) 14 (15) silmukkaa oikein
nosta 1 s, neulo 2 s kiertäen (l. takareunoistaan) yhteen ja vedä neulomatta nostettu silmukka yhteen neulottujen yli
neulo 12 (13) 14 (15) silmukkaa oikein + 1 s

Toista näitä lisäyksiä ja vähennyksiä joka toisella kerroksella 8 (9) 10 (12) kertaa. Sen jälkeen tee ainoastaan vähennykset joka toisella kerroksella, kunnes työssä on jäljellä neljä silmukkaa. Katkaise lanka, pujota se viimeisten silmukoiden läpi, kiristä ja päättele. Virkkaa, puno tai neulo i-cord -tekniikalla nyörit korvallisille. Kostuta tai höyrytä.

Tinker

2011-02-25T04:59:00.000-08:00

Kaksiosainen taideteos olohuoneen seinällä: puu sekä paperista askarreltu pelle, joka meistä muistuttaa Tinkeriä (sitä Lovejoyn kaveria).

Neulojan itseanalyysi

2011-02-23T00:07:00.000-08:00

Tällainen näyttää kiertäneen laajalti. Minä bongasin sen kukkopillistä, ja päätin tehdä oman listan.

Merkitse lihavoimalla asiat, jotka olet tehnyt ja kursiivilla ne, joita suunnittelet joskus tekeväsi.

Olen neulonut:

- pyöröpuikoilla
- sukkapuikoilla
- sukkia (tai muita pieniä pyöröneuleita) yhdellä tai kahdella pyöröpuikolla
- itse kehräämääni lankaa
- jonkun muun kehräämää lankaa
- villaa
-puuvillaa
- pellavaa
- alpakkaa- kashimiria
- kamelinkarvalankaa
- silkkilankaa
- koiran- tai kissankarvalankaa (jostain syystä ajatuskin ällöttää)
- bambulankaa
- soijalankaa
- banaanilankaa
- tekokuituja
- itseraidoittuvaa / pätkärääkättyä lankaa
- kierrätettyä tai käytettyä lankaa
- metallilankaa (ainakin virkata)
- mallitilkkuja
- lapaset ranteesta kärkeen
- paidan
- villatakin
- huivin
- shaalin (viimeistään vanhainkodissa)
- hatun, myssyn, pipon
- sukat varresta kärkeen
- sukat kärjestä varteen (tosin käyttökelvottomat)
- rannekkeet / kämmekkäät / kädenlämmittimet
- lapaset kärjestä ranteeseen (mutta neulon jos täytyy)
- sormikkaat
- tossut
- säärystimet
- hihattimen, boleron, ponchon
- keskosille (mutta neulon jos tarve tulee)
- vauvalle
- lelun- tai nukenvaatteita
- Möbius-huivin tai vastaavan
- laukkuja (olen kyllä virkannut)
- koruja
- hiuskoruja
- pehmoleluja
- tyynyjä
- torkkupeiton / peiton
- lahjaksi
- lemmikeille
- verkkolehden mallin mukaan
- graffitin (neulonut kadulla tai kadulle jätettävän neuleen)
- häihin
- kotiin (tiskirätin joka ei toiminut, pannualustoja ja patakintaita joista tykkään)
- lomaneuleita
- taideneuleita
- aina oikeaa
- sileää
- palmikkoneuleita
- pitsineuleita
- intarsiaa
- kirjoneuletta
- norjalaisneuleita
- mallineuletta, jossa pudotettuja silmukoita
- mallineuletta, jossa on neulomatta nostettuja silmukoita
- mallineuletta, jossa on kierrettyjä silmukoita
- lyhennettyjä kerroksia
- napinläpiä
- i-cordia
- nyppyjä
- vohvelipoimutettua neuletta
- dominoneuletta
- konttineuletta
- tvåändsticking-tekniikalla
- nukitettua neuletta (mitä se on???)
- pintaneuletta
- helmien kanssa
- oikein ja nurin takaperin
- amerikkalaisella / englantilaisella tavalla (???)
- mannermaisella tavalla (???)
- vapaaneulontaa
- koneella
- neuleharpulla
Olen:
- luonut silmukat ristikkäin
- luonut silmukat italialaisella aloituksella
- parsinut/jäljitellyt silmukoita
- päätellyt silmukat ompelemalla
- leikannut neuletta (en varmaan ikinä tule uskaltamaan!)
Olen värjännyt lankaa:
-kasviväreillä
- Kool Aid-värillä
Olen huovuttanut
Olen:
- suunnitellut neuleita
- kirjoittanut neuleohjeen
- julkaissut neulekirjan
- neulonut saadakseni rahaa
- neulonut elääkseni
Olen osallistunut:
- yhteisneulontaan
- neuleolympialaisiin
- neulontaan julkisella paikalla
- hyväntekeväisyyteen
Olen opettanut:
- lasta neulomaan (ei oppinut... vielä)
- miehen neulomaan (mutta opettaisin, jos mies haluaisi oppia).

Lista avasi ainakin itselleni paljolti sitä, millainen neulojana olen. Esimerkiksi en ole erityisen tekniikkaorientoitunut, mutta haluan oppia uusia tekniikoita päästäkseni johonkin tiettyyn lopputulokseen. Miellän itseni tarveneulojaksi, vaikka kuitenkin neulon ilokseni, oikeastaan lähes maanisesti. Vaikka olen neulonut paljon ja yllätyksekseni myös melko monipuolisesti, neulesivistyksessäni on pahoja aukkoja. Jotka aion vielä paikata. Neulojana(kin) muutun siis koko ajan. Täydellistä!

Taas raitoja...

2011-02-22T11:54:00.000-08:00

Malli/Pattern: Stripes to keep me warm by Hanna Leväniemi

Lanka/Yarn: Drops Baby Merino

Puikot/Needles: 3mm (ylempi resori 2,5mm)

Enemmän intoo kuin järkee, tavataan sanoa. Ja sehän kertookin kaiken. Tekemisessäni tuntuu nyt olevan vähän samanlainen meininki. Voisin myös lainata isäni lempilausahdusta, järjen käyttö ei ole kielletty. Joskus vain en halua, vaikka sitä periaatteessa kovasti arvostankin. Tein siis kaksi perusvirhettä: Ihastuin Nastin versioon tästä raitakaulurista, ja neuloin samoilla spekseillä. Ei ihan toiminut. Värivalinnan kanssa antauduin ulkopuolisten vaikutteiden vietäväksi Poppelissa, enkä ihan ollutkaan sinut yhdistelmän kanssa. Mutta onni onnettomuudessa: tytär adoptoi kaulurin oitis omakseen, ja minä kaivoin jemmasta pari ylimääräistä Cascade-vyyhtiä, joista on jo hyvää vauhtia tulossa toinen raitainen lämmitin.

Lapsi auringossa

2011-02-16T08:46:00.000-08:00

Olen tietoinen siitä, että kaikki muut eivät ehkä ole yhtä ihastuneita minun lapsiini kuin minä itse. Jaan tämän kuvan siitä huolimatta. Tai sen kunniaksi!

Ja jottein aivan asian vierestä mentäisi, kuvassa olevan villatakin neuloin jo elokuussa 2009 tälle samaiselle tytölle. Sellaisella mittavirheellä, että se sopii vasta nyt. Kuvakin on aivan autenttinen, sillä tämä lapsi todella arvostaa sekä estetiikkaa että lämmintä vaatetta, ja takki onkin kovassa käytössä. Mikä tietenkin neulovan äidin sydäntä aika tavalla lämmittää.

Raitasukat

2011-02-14T08:00:00.000-08:00

Nämä sukat neulottuani on pakko todeta: Onneksi olen naimisissa! Sen verran heikosti tuli keskityttyä, ja se näkyy neulejäljessä. Sukkia koristavat niin kutsutut tikapuut, puikkojen vaihtumiskohtaan muodostuvat pystysuuntaiset löyhien silmukoiden rivit, joita naimaraidoiksikin kutsutaan. Kuulemani mukaan nimitys juontuu siitä, että käypäsen miniän tuli osata neuloa sukkansa ilman moisia raidoituksia. Joten onneksi olen naimisissa. Voin kuvitella miten anoppini, armoitettu sukanneuloja, tuhahtelisi näitä tarkastellessaan. Että ei sitten vieläkään saatu miniää tähän taloon.

Olen jo pitkään haikaillut omia Norosta neulottuja raitasukkia, mutta jostain syystä ne ovat jääneet tekemättä. Kaksi eriväristä kerää neuloutui yllättävän harmonisiksi raidoiksi. Silti värit tahtovat hyppiä silmille. Olen tällä haavaa mieltynyt neutraalimpaan, maanläheisempään värimaailmaan. Mutta ei se haittaa. Onpahan sukat. Jos ne vaivaavat, neulon uudet. Tai neulon joka tapauksessa.

Amalia, ei niin armas

2011-02-05T06:05:00.000-08:00

Malli/Pattern: Amelia by Laura Chau

Lanka/Yarn: Cascade 220

Puikot/Needles: 4mm, kaulus 3mm

Todiste siitä, että on täällä neulottu. Amelia on mukava, koruton käyttöneule. Väriinkin tykästyin kovasti. Uskoin, että tämä tulisi olemaan kovassa käytössä.

Enpä kuitenkaan tiedä. Aloitin neulomisen raskaana ollessani ja tarkistin kyllä ympärysmittaa useaan otteeseen vatsan yläpuolelta. Mutta autuaasti unohdin sen vatsanseudun vauvajäämän. Ehkä tarkoituksella. Kuka sellaista haluaa muistella. Malli joka tapauksessa on miellyttävä neuloa. Saumaton. Sopii kivasti hameen kaveriksi. Mutta ei minun päälleni.

Vaikka lisäsin helmaan muutaman sentin mittaa, takki on makuuni hieman lyhyehkö. Alas saakka ulottuvat napit olivat mielestäni lämpötaloudellisesti käytännöllinen ratkaisu, mutta nappilista kehtaa irvistellä. Amelia voisi olla minun tulevaisuusneuleeni, mutta juuri nyt en oikein usko siihen. Olen sen verran huonoissa väleissä tämän Amalia-tyypin kanssa, ja joissain asioissa olen pitkävihaista sorttia.

Kulutushysteriaa

2011-02-03T08:13:00.000-08:00

Ennen luomupuuvillaa.Kimperiltä.

Lasten vaatettamisen suurin ongelma lienee tarpeen uusiutuminen melko tiiviissä tahdissa. Esikoisen suhteen olemme jälleen akuutissa tilanteessa, ja kun viime aikoina olen pohtinut kulutustottumuksiani muutenkin, on tähänkin ollut pakko pysähtyä. Miten arvottaa tuotteen hintaa, toimivuutta, estetiikkaa, ekologisuutta tai etiikkaa - ja mitä näiden valintojen näkyminen pukeutumisessa antaa ymmärtää. (Juu, olen sosiologiani lukenut. Ja vaikken olisi, niin johan tämäkin näkökulma on ujutettu osaksi arkiajattelua.)

Ydinkysymykseni on, paljastanko vai valehtelenko, kun ostan itselleni kasviparkitut saappaat tai lapselle luomupuuvillaisen paidan. Ja onko sillä oikeastaan mitään merkitystä. Ekologinen kääntyy kuitenkin mielessäni helposti egologiseksi (kukapa ei haluaisi kuvitella olevansa itseään parempi ihminen). Laatuun vetoaminen tuntuu elitismiltä, kun saman asian ajavaa kamaa saisi marketistakin ruokaostosten yhteydessä. Mutta ne ovat niin rumia! Olen siis ostopäätöksissäni kovin epälooginen. Etenkin, kun näitä pohtiessani päätämme kuitenkin ostaa lapselle suksipaketin uutena, koska niin ideologisia emme ole, että maksaisimme käytetystä tavarasta lähes uuden hinnan.

Hienoista kulutuskrapulaahan täällä podetaan. Paljon ei lohduta edes se, että nuorimmaisten pukeutumisen kulmakivi on kuitenkin perheen sisäisessä kierrätyksessä. Ja niiden suksienkin olisi hyvä kestää kolmella käyttäjällä.

Tuubi

2011-01-31T13:00:00.000-08:00

Olen näitä tuubeja ja putkiloita aikani ihmetellyt, mutta lopulta annoin periksi minäkin. Siitä piti tulla jokin räväkämpi hassuttelu, mutta ihastuin tähän Cascaden harmaaseen sävyyn. No ainakin palmikkoa koristeeksi sitten. Testasin yhtä ja toista, kaikki päätyi purkuun. Loppujen lopuksi loin silmukoita reilut kaksisataa ja tikuttelin kaksi vyyhtiä joustinneuleeksi. Yksinkertaisuus on monesti kauneinta, tai ainakin tällä hetkellä se miellyttää eniten.

Neuloin samaan sarjaan myös lapaset, mutta ne saatte kuvitella. Noin kahdestakymmenestä otoksesta tämä oli nelivuotiaan pokkaritähtäyksellä paras. Mutta olipa ainakin hauskaa kuvatessa. Ja ennakkoluulojeni vastaisesti kaulus on ollut ihan toimivakin. Käytössä siis on ollut, vilahtaahan se edellisessä pipopostauksessakin.

Neulojan ärsytyksiä

2011-01-27T03:05:00.000-08:00

Hahtuvapilven reunalla pohdittiin tällaista teemaa. Ja vaikkei tämä nyt erityisen maailmaasyleilevä aihe ole, niin suomalaisethan tykkää synkistellä. Niinhän se on, että joka projektissa on useita kohtia, joissa on hyvät mahdollisuudet siihen että homma alkaa maistua puulta.

Aloitus. Kun tietää mitä aikoo tehdä, mutta ei ole varma siitä miten. Tarkoittaa, että sen joutuu yleensä tekemään monta kertaa.
Purkaminen. Kulkee käsi kädessä aloituksen kanssa.
Tekninen taitamattomuus yhdistettynä kyvyttömyyteen paikata puutetta. Eli kun tietää, että tämänkin ongelman ohittamiseen varmasti olisi jokin käypänen tekniikka, mutta siihen se tietäminen sitten jääkin.
Kiire. Kun on liian palava halu tai kova tarve saada tekeillä oleva neule jo käyttöön. Ei ehdi nauttia siitä, että on käsillä tekemistä.
Ajanpuute. Ihan yksinkertaisesti.

Minua siis ilmeisimmin ärsyttää eniten se, jos en syystä tai toisesta pysty tekemään sitä mitä haluan. En ehdi tai en osaa. Osaamis-ongelmat ratkeaisivat kuitenkin useimmiten noudattamalla armaan puolisoni viljelemää viisautta: kun vaan reunasta aloittaa.

6. Parhaat viisaudet ovat usein liian itsestäänselviä ja tylsiä.

Pipopäät

2011-01-25T07:34:00.000-08:00

Pään ja muitakin lämmittimiä on valmistunut ihan tarpeeseen jo syksyn kuluessa, mutta jostain syystä kuvien ottaminen on ollut kiven takana. Tämän postauksen aloitin nimittäin jo lokakuun puolivälissä, ja se on odottanut niitä kuvia. En vain ole saanut aikaiseksi. Tätä tämä on ollut koko syksy, koko talvi.

Malli/Pattern: Habitat by Jared Flood

Lanka/Yarn: Rowan Felted Tweed (Phantom)

Puikot/Needles: 4mm (resori) ja 5mm

Meidän perheessä ei ilmeisesti omata kovinkaan hyviä pipopäitä. Tai sitten en vain ole vielä keksinyt, mikä tuollaista kallonmuotoa pukisi (voin kertoa, että tälle malli&pää -yhdistelmälle kuvakulma on erittäin armelias...). Mutta onpa kuitenkin hieno malli, ihana lanka, persoonaan sopiva väri. Yritys hyvä kymmenen, tuloksesta ei löydy mainintaa.

Malli/Pattern: Wurm by katushika

Lanka/Yarn: Rowan Felted Tweed (Bilberry)

Puikot/Needles: 4mm (muistaakseni...)

Syytän päätä pipon sisällä, koska ongelmapäitä meillä piisaa. Päähineet eivät tahdo minullekaan istua. Suomen ilmastossa niitä nyt kuitenkin tarvitaan, joten tulee myös neulottua ja käytettyä. Ja näemmä olen löytänyt mieluisan mallin. Viime vuotinen punainen piponi on mystisesti kadonnut, joten tein uuden version. Sama kuin edellä: kiva malli, ihana lanka, tähän olen jopa tyytyväinen. Mutta ehkä teen seuraavaksi kuitenkin jotain muuta kuin näitä iänikuisia ampiaispesiä. Tai sitten en.

Paluuta lapsuuteen

2011-01-24T04:04:00.000-08:00

Olen kasvava nainen. Tämä pitää paikkansa, vaikka tässä iässä pyrkimys yleensä on pikemminkin pienentyä kuin kasvaa. Ainakin jalkani ovat tavanneet levitä puoli numeroa lasta kohden, ja tämänkin raskauden jälkeen isovarvas takoi kävellessä kengännokkaa. Niinpä hilpaisin Kavatin sivuille Mäkituvan Annan perässä. Nyt minulla on myös pidempivartiset saappaat.

Tällaiset kengät ovat vähän kuin paluuta lapsuuteen: tanakat, karvavuoriset, hassun väriset ja ehtojen villapohjallisten tarpeessa. Räyheää väriä hieman arastelin, mutta perheemme herra värisilmä totesi, että nuohan on helppo yhdistää mihin vain. Ja minä uskoin. Voi minua. Koko aikuisikäni ole metsästänyt pääasiassa siroja, neutraaleja kenkiä, jotka sopivat hameiden kanssa käytettäväksi. Nyt tärkein kriteeri on että ne eivät ole mustat ja niillä on hyvä kävellä. Ja joka tapauksessa käytän niitä hameen kanssa. Jos tarpeen, tungen vielä villasukan pilkottamaan varren sisästä. Ihan kuin lapsena.

Villavauva

2011-01-22T10:37:00.000-08:00

Villavauva on onnellinen vauva, väitti Ruskovillan esite taannoin. Ainakin muistelen niin. Onnellisuudesta en tiedä, mutta lämmin ja pehmoinen olo ainakin on, kun on villaa ja silkkiä ihoa vasten. Ja masu täynnä maitoa.

Minun kohdallani mainospuhe ainakin on uponnut suosiolliseen maaperään: pakkasilla on tuntunut hyvältä pukea vauvan iholle villaa. Ikkunoista käy niin kova veto, että usein päässä on ollut myös silkkimyssy. Joskus kaipasin vauvanvaatteisiin väriä, mutta nyttemmin tämä - sanoisinko pelkistetty - estetiikka on alkanut miellyttää. Jalassa sukat Novitan aloevera-Nallesta. Neuloin ne laitoksella ollessamme. Silloin piti vielä varsia kääntää. Ei tarvitse enää. Ne kasvavat niin uskomattoman nopeasti.

Siskokset

2011-01-19T07:19:00.000-08:00

Sisaruus on onni, siltä näyttää. Ja onni on saada olla äiti näille ihanille, vaikka se arjen ahdistuksessa aika ajoin tuppaakin hukkumaan kaiken muun alle. Onni on myös omata rakas harrastus, jonka tuloksia lapsetkin arvostavat. Ainakin tässä tapauksessa. Lapset jopa osallistuivat sen verran, että porukalla marssimme Titityyhyn ja esikoinen valitsi itse värit takkiinsa. Nuorempi sai tyytyä niihin, jotka hamstrasin SecretWoolin loppuunmyynnistä viime kevään käsityömessuilla.

Malli/Pattern: Pikkuveli by Suvi Simola

Lanka/Yarn: Cascade 220

Puikot/Needle: 4,5mm ja 4mm

Ilmestyessään ohje ei juuri sykähdyttänyt, mutta riittävän monta hienoa toteutusta nähtyäni en voinut jättää sitä väliin. Ensimmäisenä alkoivat kiinnostaa mallissa käytetyt tekniikat, jotka minulle olivat uusia: i-cordilla huolitellut reunat ja hihojen hunajakennokoristeet. Monivärisyyskin. Neulon harvoin mitään sellaista. Minusta malli on viehättävä nimenomaan poikien takkina, koska se ei ole leimallisesti "poikien vaate", mutta siinä on silti jotain poikamaista. Tekisi mieli sanoa maskuliinista. Vaan minulla kun ei poikia ole oli luotettava siihen että malli toimii tyttärilläkin, ja toimiihan se. Takeissa on 50-lukulaista huolitelluisuutta, joka vetoaa minuun kovasti.

Takit ovat saaneet kovasti kehuja - tai takkien ansiosta minä olen saanut nolostuttavan paljon kehuja taitavuudestani. Olen kyllä tunnustanut ettei ansio ole lainkaan minun vaan äärimmäisen hienon ohjeen, jossa pienetkin yksityiskohdat on huomioitu ja käytetyt tekniikat kirjoitettu selkeästi auki. Sellaisesta ohjeesta on nautinto neuloa!

Syntymäpäiväkortti

2011-01-17T05:32:00.000-08:00

Esikoinen sai ensimmäisen synttärikutsunsa. Se oli tärkeää ja jännittävää. Kävimme ostamassa pienen lahjan. Tyttö paketoi sen itse ja teki kortin päivänsankarille. Äiti yritti tyrkyttää tyhmää ideaa autokortista*, mutta lapsella oli parempi idea. Äidit ne osaavat joskus olla kovin kontrollinhaluisia. Äiti askartelee vaan auton ihan itse jos haluaa, ja antaa lapsen toteuttaa itseään kaikessa rauhassa.

* Kyllä, päivänsankari oli poika. Äiti kompastui omaan näppäryyteensä tässäkin asiassa.

Huopikkaat

2011-01-15T12:02:00.000-08:00

Ajatus punaisista huopikkaista kiersi mielessäni teini-ikäisenä, mutta vanhempieni mielestä ne olivat älyttömät ja epäkäytännölliset. Tytöt ovat kuitenkin kierrättäneet kirppikseltä ostettuja huopikkaita, ja ne ovat olleet käytössä tykätyt. Koska olen viime vuosina alkanut kaivata rauhallisempia värejä, aloin metsästää huopikkaita harmaana. Metsästää saikin, sillä tältä talvelta huopikkaat tuntuivat olevan loppu joka paikasta. Tulin kuitenkin soittaneeksi Kajaaniin tuttuun kenkäkauppaan, ja kerrankin kävi tuuri: heillä oli hyllyssä yksi pari juuri oikeanvärisiä ja kokoisia huopikkaita. Rakas käly ne minulle sieltä nouti.

Ihanat, hauskat! Käveleminen tuntuu hassulta. Huopikkaisiin liittyy positiivinen assosiaatio kajaanilaisesta loruttelijasta, joka veti meille kerhoa esikoisen vauvavuonna, ja vahvisti paljon itseluottamustani äitinä. Hänellä oli punaiset.

Kastemekko

2011-01-10T13:11:00.000-08:00

Neulomisesta on melkein viisi vuotta aikaa. Eilen mekko oli kolmatta kertaa käytössä. Jos tekisin nyt, tekisin varmaan eri tavalla, mutta se kertoo vain viime vuosina oppimastani. Kuitenkaan näin merkityksellistä, tärkeää neuletta tuskin tulen toista tekemään.

Nyppyjä ja palmikoita

2011-01-02T01:50:00.000-08:00

Malli/Pattern: Laurel by Jared Flood

Lanka/Yarn: Cascade 220

Puikot/Needles: 3mm resoriin, muuten 5mm

Olisin halunnut neuloa Side cable hat -pipon, mutta en onnistunut yhyttämään ohjetta. Enkä kiireessä ruvennut tarkemmin selvittelemään, vaan neuloin Laurelin, jonka ohje oli helpommin saatavilla. Laurelista voi suunnittelijan mukaan venyttämällä muokata baskerin, muutoin se toimii pipona. Halusin nimenomaan pipon, mutta baskeri siitä tuli. Littana ja pyöreä. Kuten epäilinkin. Aloitussilmukkamäärä (120 silmukkaa) tuntui hurjalta, ja koitin kompensoida sitä käyttämällä selkeästi pienempiä puikkoja. Siitä huolimatta myssy pyöri päässäni.

Lopulta heitin sen pyykkikoneeseen. Toivoin, ettei siitä ihan nukenhattua tulisi. Ja tällainen tuli. Mies auttoi huovutuksen muotoilussa, ja hänen ideansa oli muotoilla siihen hieman korvallisiakin. Korvaläpät haluaisin vielä selkeämmiksi. Mallina Laurel on kaunis ja kiva neuloa. Floodin ohjeet ovatkin siitä hauskoja, että ne saavat ainakin minut tuntemaan itseni melkein taitavaksi.

Vuoden viimeinen

2010-12-31T12:48:00.000-08:00

Vuosi vaihtui rytinällä, lapsiperheessä toki hyvissä ajoin ennen puoltayötä. Iltakävelyllä ammuttiin muutama raketti. Yksi nukkui koko reissun ajan ja missasi raketit. Toinen hihkui innosta. Kotona syötiin nakkeja sekä perunasalaattia, joka oli itsetehtyä ja hyvää. Tämä oli monin tavoin ihana vuosi.

Hyvää tulevaa vuotta kaikille täällä piipahtaville! Olkoon uusi vuosi yhtä hyvä kuin taakse jäävä!

Huonosti käyttäytyvät naiset pulkkamäessä

2010-12-28T10:40:00.000-08:00

Tänään aamupäivästä päätin ottaa härkää sarvista. Lapset ruskovilloihin ja toppiksiin, vauva kantoliinaan ja pulkkakyydillä lähipuistoon. Pukemiseen meni noin neljäkymmentäviisi minuuttia, olkoonkin että siihen toviin jo vaihdettiin vaippoja ja imetettiin. Neuvoteltiin kaksivuotiaan kanssa pukemisesta. Puettiin yhden voimin kolme, kun nelivuotias nohevana hoiti itse itsensä. Patistin lauman pihalle. Kaksivuotias kieltäytyi kävelemästä.

Pulkkamatka puistoon vei vartin.

Puistosssa viivähdimme kymmenen minuuttia. Nelivuotias laski muutaman kerran mäkeä. Kaksivuotias huusi. Minä kehotin kiipeämään itse mäelle. Kaksivuotias huusi. Nelivuotias aikoi lainata kaksivuotiaan pulkkaa. Kaksivuotias rääkäisi, kiipesi omin jaloin mäennyppylälle, laski alas omalla pulkallaan, jäi istumaan pulkkaan ja kieltäytyi nousemasta. Halusi että vedän hänet pulkassa mäen päälle. Minä maanittelin, houkuttelin, lopulta kippasin hänet pulkasta. Kaksivuotias huusi, kieltäytyi kävelemästä, huitaisi lapasellaan lunta kasvoilleen ja huusi lisää. Minä puhdistin lumen ja kuivasin lapsen kasvot. Kaksivuotias rauhoittui hetkeksi mutta palasi sitten alkuperäiseen aiheeseen. Minäkin aloin hermostua. Nelivuotias laski vielä kaksi mäkeä. Mäessä ennen tuloamme ollut perhe siirtyi toisaalle laskemaan. Minä keräsin laumani pulkkaan ja kiskoin sen kotiin.

Kotimatka vei vartin. Riisumisesta ja vaatteiden kuivumaan nostamisesta selvisimme suunnilleen samassa ajassa, joten reissun saldo oli puolitoista tuntia taustatöitä ja kymmenen minuuttia pulkkamäessä sekä yksi sosiaalinen kolaus. Ah että kotiäitiys voi olla palkitsevaa! Mutta tulipa otettua ensi kosketus arkirutiineihin sitten vauvan syntymän. Ensi kerralla koitetaan jaksaa ulkona ainakin vartti.

Pieni harmaa nuttu

2010-12-26T10:43:00.000-08:00

Aloitin heti vauvan syntymän jälkeen, mutta olen ollut hieman hidas. Aika jakaantuu tuhanteen pikku askareeseen, ja vain humahtaa ohitse. Neule etenee rivi kerrallaa. Enkä aina malta. Istun vain vauva sylissä. Meillä on kai ilmastointi pielessä ja ikkunoista vetää aika kovasti, ja tuntuu hyvältä pitää pientä sylissä lämpimässä. Tosin onhan villatakistakin apua tähän ongelmaan. Jouluksi takki nyt kuitenkin valmistui. Ja mahtuu vielä päälle, vaikka pelkäsin että se on jo valmistuessaan liian pieni. Neuloin omasta päästä, ribbineuletta raglanhihoilla. Lankana BC Garnin luomuvillaa. Kaunis harmaa. Napit omasta varastosta. Laskin napinläpien välit väärin. Läpiä tuli yksi enemmän kuin nappeja, siksi alin on erilainen kuin muut. Onpa pätevä olo. Silti olen tyytyväinen.

Toivotus hyvän joulun

2010-12-24T11:54:00.000-08:00

Oli hyvä jouluaatto. Aamulla lastenohjelmia ja kuusenkoristelua, päivällä kaunis - mutta kylmä! - pakkaskeli. Veimme kynttilän hautausmaalle. Saunoimme vastan kera. Saimme hyviä lahjoja. Itse olin tänä vuonna huono lahjanantaja. Kysykää vaikka puolisoltani. En vain keksinyt. Enkä jaksanut, enkä ehtinyt. Osan lahjoista unohdin jopa paketoida saajilleen. Tietysti paha hormonihumala vaivaa vielä, vaan silti harmittaa. Mutta tulee joulu ensi vuonnakin. Ja sitä seuraavana. Ehkä minusta kovalla harjoittelulla vielä sukeutuu tarkkanäköinen lahjanantaja ja ehtoisa emäntä. (Kaipa sarkasmi on sallittua, jos se kuitenkin on ihan hyväntahtoista?)

Joulukuusi on aika bling-bling. Askartelin siihen niitä enkeleitä. Toisesta tuli aika överifeministi tyyppi. Ihan vahingossa. Tyypillistä minulle. Lapsenkasvoinen näyttää isopäiseltä avaruuskävelijältä. Mutta oli mukava tehdä. Keskittymistä vaativa ja pääasiassa tarkoitukseton näpertäminen taitaa sopia olotilaani juuri nyt. Joka muuten jatkunee vuoden päivät, jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

Kuuseen ripustettiin myös esikoisen viime vuonna tekemät tähdet. Pidän näistä enemmän kuin ostetuista koristeista. Tekisiköhän joku meistä ensi vuonna itse latvatähden? Lapsena meillä oli sellainen itsetehty, kun eräänä aattona huomasimme tähden murskaantuneen koristelaatikossa. Isä leikkasi sen pahvista, koristeli seimenkuvalla ja hopeanauhalla ja teki kiinnitysmekanismin vessapaperirullasta. Sitä varjeltiin tarkoin, koska pidimme siitä.

Hän on kasvanut melkein puolitoista kuukautta. Juhlavaatteena mekko, jossa minä olen juhlinut omat ristiäiseni.

Hyvää ja kaunista joulua kaikille!

Joulukortteja

2010-12-14T08:12:00.000-08:00

En muista pitäneeni askartelemisesta edes lapsena. Se on merkinnyt vain repeilevää silkkipaperia, vinoon leikattuja pahvinkappaleita ja erikeepperiä joka paikassa, yleensä siellä missä ei pitäisi. Tänä jouluna päätin silti teettää tyttärillä kortteja. Kimmokkeena toimivat nämä kuuset, jotka kaksivuotias koristeli perhekerhossa yhdessä "kerhomummon" kanssa.

Askarteluliikkeessä oli esillä jos jonkinlaista mallia. Haastavinta olikin keksiä jotain, joka on toteutettavissa lasten kanssa: riittävän yksinkertaista kaksivuotiaalle, mutta riittävästi liikkumavaraa nelivuotiaalle. Ja täyttäisi molemmat kriteerit minun kohdallani.

Ylimmäisenä yhteistyöprojekteja kaksivuotiaan kanssa. Sitten halusin kokeilla jonkinlaista silhuettia kuitukankaasta. Latvatähti on pahasti vino. Tähdeksi sen tunnistaa vain kontekstistaan. Rakas puolisoni totesi että ainahan voin väittää sitä lasten tekemäksi. Tosiasia kuitenkin on että lapset kasvavat ja heidän kädentaitonsa kehittyvät. Minä taas en ole tässä asiassa kehittynyt sitten ala-asteaikojen. Ajan myötä jäisin kuitenkin kiinni, joten tunnustetaan heti, että minä sen tein. Alin kuusi on oma lempparini.

Nelivuotiaan tekemiä piparkakkuhahmoja.

Tottuja edelleen yhteistyöprojektina.

Esikoisen näkemys joulun hiippailijoista on vähemmän konventionaalinen. Tunnustan, että olen siitä hieman kade.

Korttien tekeminen oli yllättävän kivaa. Jokin vinksahdus on tapahtunut, sillä tekisi mieli askarrella vielä lisää (vaikka askartelu on - hyi kamala - näprää!). Ainakin näitä tähtiä. Ehkä lippunauhoja joulukuuseen, meillä ei ole juurikaan joulukoristeita. Myös tällaisen enkelin haluaisin tehdä.

Jokeri pokeri poks

2010-12-13T05:58:00.000-08:00

Malli/Pattern: ”Jokerimyssy” (DROPS Design)

Lanka/Yarn: Cascade 220

Puikot/Needles: 4mm

Meidän vitsiniekka se poseeraa mallikkaasti pyydettäessä. Turhaan koitin kehottaa nostamaan päätä että saadaan koko myssy kuvaan. Jostainhan se on pienenkin hupinsa haettava.

Kerhomatkalla väsymys painoi sen verran että pääsin yllättämään. Tällaisesta myssystä siis on kyse. Malli on ilmaisohje Garnstudion sivuilta (linkki tuolla ylempänä). Ihan hauska kypärämalli pikkupakkasille.

Neuloin kaksi- ja neljävuotiaalle samanlaiset. Käytin tähdelankoja, joten värit valikoituivat sen mukaan mitä sattui löytymään riittävästi. Valkoinen ei ole onnistunein värivalinta tähän malliin, mutta on se sentään neutraali räyhäkästä takkia vasten. (Ja haalaria, joka sekin on muuten pinkki!)

Koot ovat kahden eri koon välimaastosta, sillä alkuperäisen ohjeen kauluriosa tuntui hirmuisen isolta. Siksi aloitin pienemmän koon mukaan ja luovasti lisäilin silmukoita huppuvaiheessa. Päälakisauman silmukoin ihan harjoituksen vuoksi. Ja aion käyttää tilaisuutta hyväkseni jatkossakin, sillä käsiala selvästi kaipaa harjoitusta: näissäkin liitos näyttää saumattomalta vain paikoin. Tupsuja taisin värkkäillä ensimmäistä kertaa sitten peruskouluaikojen.

Sunnuntaina

2010-12-06T12:50:00.000-08:00

Ajoimme kohtuullisen matkan pelkän kahvikupillisen vuoksi. Tai ei pelkästään: tänne kannattaa lähteä päiväretkelle useammastakin syystä.

Takapenkkiläiset poseeraavat.

Epäekologisuudestaan huolimatta automatkat ovat minusta mukavia. Etenkin silloin aikana ennen lapsia. Pitkät ajomatkat tarjosivat aikaa keskustelulle, ja kun toinen on kotoisin kaukaa, niihin matkoihin on joutunut tottumaan. Nykyään tilanne on tietenkin erilainen. Tai ainakin keskusteluihin osallistutaan myös takapenkiltä, mikä väistämättä muuttaa niiden luonnetta.

Ihana isyysloma

2010-12-03T11:00:00.000-08:00

Viime viikot olemme viettäneet jonkinlaista kuherruskuukautta. Ensi viikolla on edessä paluu arkeen, kun miehen isyysloma päättyy. Toisen aikuisen läsnäolo on tarpeellinen apu, mutta olen myös nauttinut tästä ajasta valtavasti!

Kiireetöntä, kuitenkin arkirutiineihin sitoutunutta yhdessäoloa.

Rauhallisia kävelylenkkejä taaperon tahtiin. Nauravia naamoja pulkkamäessa. Viiman ja pakkasen jälkeen jopa täydellinen talvisää!

Vetävän lastenlevyn tahtiin tanssivat tenavat. Liinassa tuhiseva vauva.

Ja ylenmäärin esikoisen vessapaperirullista ideoimia askarteluja, kuten nämä (tosin juuri näiden tyyppien synnyssä taitaa sillä isälläkin olla näppinsä pelissä):

Vielä yks pieniä prinsessoita

2010-11-21T09:40:00.000-08:00

Tänään kuuden päivän ikäisenä.

Lovejoy

2010-11-02T10:40:00.000-07:00

Joskus toivominen kannattaa. Ainakin nyt sitä sai heti, kun ehti ääneen toivoa. Sitä valoa nimittäin. Tosin siinä vaiheessa, kun sain rauhallisen tovin kameran kanssa oli paras hetki jo mennyt. Ja mallit päiväunilla, joten parhaat palat säästyivät myöhemmäksi. Aurinko tuli silti tarpeeseen lokakuisen harmauden jälkeen. Vielä kun saataisiin vähän lunta ja pakkasta!

Malli/Pattern: Lovejoy by Ilona Korhonen

Lanka/Yarn: Rowan Felted Tweed (Carbon 159)

Puikot/Needles: 3,5mm, 4mm ja 4,5mm

Lovejoyni valmistui jo kuukausi sitten ja on ollutkin ahkerassa käytössä. Sopivaan saumaan valmistuikin, sillä jostain kumman syystä tahdon palella loppuraskaudesta kovasti, ja takki on kuin luotu tähän olotilaan: Ihanan pehmeä ja sopivan lämmin. Siitä tuli riittävän ohut joten se mahtuu päällystakin alle, ja mittaakin on riittävästi. Ja neulos on joustavaa! Mies nauroikin, että miten onnistuitkin tekemään siitä tuollaisen ettei nappilista irvistele edes vatsan kohdalta. Sitä hämmästelen itsekin. Ja mielenkiinnolla odotan, miltä takki näyttää vatsan kadottua. Olen luultavasti venyttänyt sen pilalle. Juuri nyt en tosi jaksa harmitella sitä. Tarpeeseen se tuli, olisin tällaista lämmikettä tarvinnut joka tapauksessa. Ja niin ihana kuin takki onkin, pelkään pahoin sen kärsineen saman kohtalon kuin useimmat muutkin raskausajan vaatteet. Vai haikaileeko joku muka äitiyshousujensa perään niistä vihdoin eroon päästyään?

Takin neulominen ei ollut järin innostava kokemus. Neuloin kaarrokkeen kolmeen kertaan, osin ohjeessa olleiden virheiden vuoksi, osin siksi että oma käsiala oli pahasti hakusassa. Käyttämäni lanka on ohuempaa kuin ohjeessa, ja mallitilkun (kyllä! neuloin sellaisenkin!) perusteella laskemani langantiheys osoittautui vääräksi. Jostain syystä isompaan kappaleeseen siirtyessä käsialani muuttuu huomattavasti tiukemmaksi kuin mallitilkun perusteella voisi olettaa. Neuloin isoimman koon silmukkamäärillä, valmiin neuleen mitat ovat kutakuinkin tavoittelemaani M-kokoa. Ohjeessa on virheitä selkäpuolen keskipalmikossa. Niiden korjauksia löytyy Ravelrystä, joten suosittelen vilkaisemaan sinne jos tämän takin aikoo neuloa.

Neuloin hihat eri värjäyserän langasta, ja vaikka se ei kuvista näy, sopivassa valossa värisauma erottuu selkeästi. Vähän aikaa mietin puranko hihat pois ja yritän metsästää oikean erän lankaa, mutta olenko hieman laiska. No olen. Laiska tai mukautuvainen.

Ympyrää se kiertää...

2010-11-01T09:50:00.000-07:00

Huonojen neulekuvien puutteessa hieman vähemmän huonoja kuvia lastenhuoneesta: uusi patterikäyttöinen veturi ja keskittynyt pieni junailija. Aasinsiltana siihen, että on täällä vähän neulottukin, vaikkei siltä ehkä vaikuta. Äiti vaan kaipaisi myös uusia pattereita. Ja lisää valoa sekä innostusta. Ehkä kevät tuo niitä tullessaan. Mieluusti otetaan vastaan jo aikaisemminkin.