Tytärten päiväkodissa lauletaan päivittäin. Lauluja siivitetään roolileikein, ja erilaiset päähineet ovat tietenkin helppo ja nopea keino hypätä roolista toiseen. Kaikesta päätellen viime aikoina on laulettu usein laulua jossa mummo kanasensa niitylle ajoi, ja kaikesta päätellen pikkulapsi muuttuu mummoksi sitaisemalla päähänsä huivin leukasolmulla. Kolmiohuivin nähdessään kaksivuotias alkaa pontevasti vaatia "mummokanaa".
Lanka/Yarn: BC Garn Semilla Fino
Puikot/Needles: 3,5 mm
Neulemalli on sama, jonka
neuloin vauvalle jokin aika sitten. Ohjeen suurin koko on kaksivuotiaalle, ja koska neiti on jo puolessa välissä kolmatta muokkailin hieman. Lisäsin aloitussilmukoita, mutta se oli ehkä liioittelua - pääntie on joka tapauksessa melko laaja. Helmaan ja hihoihin koetin neuloa hieman kasvunvaraakin. Aika sopiva takista silti tuli, joten kohta saanen neuloa lisää. Ei haittaa. Tosin sitten taidan neuloa jotain muuta, sillä tällä erää samaista mallia on tulossa vielä kolmaskin kappale, eri väreissä ja niinikään isompaan kokoon muokattuna.
Tämän keskimmäisen version raikkaista väreistä pidän hurjasti! Samoin napeista, joiden kukkakuviot erottuvat parhaiten tuossa muuten auringon polttamassa kuvassa. Niistä osa on odotellut paikkaansa omissa varastoissani varmaan pari vuotta, paikallisesta nappikaupasta löytyi onnekseni lisää näinkin pitkän ajan jälkeen. Reunustin takin selkeällä 2n2o -resorilla.
"Mummokana" kirjavissaan. Pidän kuvasta. Melkein odotan, että se alkaa itsekseen elää ja liikkua. Sillä samalla laskelmoimattoman itsetyytyväisellä tavalla, joka on lapsellenikin ominaista.