keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Vielä vihreitä


Malli/Pattern: Calorimetry by Kathryn Schoendorf
Lanka/Yarn: Drops Karisma
Puikot/Needles: 4mm


Kirjolapasten jämistä tikutettu pikku välipala, jossa ei oikeastaan ole kauheasti esittelemistä. Kunhan lämpimikseni juttelen. Koska tätä nyt ehkä tulee käytettyäkin, ihan hauska on. Ja alkaa jo hieman huvittaa väriskaalan yksipuolisuus. Olisikohan maailmassa muitakin värejä?


Yhden kauniin napin uhrasin.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Kosmetiikkakokeiluja


Lisää kokeiluja. Resepti on Inkan taannoin esittelemästä kirjasta, joka tuli sattumalta vastaan. Resepti on kirjan rasvan perusresepti. Tässä versiossa on 
  • 50 g mehiläisvahaa
  • 1½ dl avokadoöljyä (koska se on hyvää kuivalle iholle ja sitä sattui löytymään)
  • ½ dl oliiviöljyä (koska avokadoöljy loppui kesken)
  • 5 tippaa eteeristä laventeliöljyä
  • 15 tippaa eteeristä ruusuöljyä
En ole ennen tehnyt, mutta lopputulos vaikuttaa ainakin alkuun hyvältä. Käsirasvana tämä toimii paremmin kuin aiemmin kokeilemani kookosöljy tai sheavoi sellaisinaan. Tehosi kuivuuttaan halkeileviin huuliin. Kovin houkuttelevan näköistä rasva ei ehkä ole. Tuoksuu lähinnä mehiläisvahalle.

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Sagittaria


Malli/Pattern: Sagittaria stole by Vilma Vuori
Lanka/Yarn: Drops Nepal
Puikot/Needles: 7mm



Ihastuin Vilman paksusta langasta neulottuun toteutukseen, ja halusin samanlaisen. Siitä ne ongelmat sitten alkoivat. Menekin arvioiminen ei ole vahvimpia taitojani, joten tarvittiin toinenkin retki Poppeliin. Myös huivin päädyt tuottivat yllättävän paljon vaikeuksia, mutta neulottuani ensimmäisen päädyn useampaan otteeseen toinen menikin sitten helposti. Liittymäkohdista en kuitenkaan saanut oikein siistejä. Enkä valokuvista. Taiteellisesta toteutuksesta siis rakas aviomieheni. Huivi on ihana.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

"Älä hättäile, muutu mättäille"


Malli/Pattern: Wurm by katushinka
Lanka/Yarn: Rowan Felted Tweed
Puikot/Needles: 4mm

...kuten esikoinen sanonnan muistaa. Vaikka kevät on varmasti tulossa, siihen uskomme ja innolla odotamme, kyllä yhden pipon vielä ehtii testata. Mario-myssyn kanssa ei ole onnannut joten kokeilin tätä ampiaispesää, joka osoittautuikin tosi hauskaksi. Ulkonäkö on vähän hassu, ja malli oikein istuva. Keveä lanka oli myös ihan nappivalinta. Hieman epäilin sitä liian ohueksi, mutta tuolla "haitarimekanismilla" myssyn lämpimyyttä pystyy säätelemään. Lanka taas pysyy kuosissaan eikä löpsötä oman painonsa varassa - täydellistä! Olen myssyyn sen verran tyytyväinen, ettei pikkupakkanenkaan harmita, vaikka kevättä hieman kauemmas siirtääkin.  Etenkin, kun aurinko jaksaa paistaa kuten tänään. Onpahan hyvä pipokeli!


perjantai 19. maaliskuuta 2010

Mutu-keittiötä

Edellisen postaukseni reseptiä kyseltiin, joten tässä:

  • liotin 1½dl tummaa soijarouhetta kolmessa desissä kasvislientä (olisi kannattanut tuplata soijan ja veden määrä tai puolittaa liemikuutio, tuli nimittäin aika suolaista)
  • freesasin oliiviöljyssä liotettua soijarouhetta ja sipulin
  • lisäsin puolen tusinaa aurinkokuivattua tomaattia pilkottuna, hieman tomaattipyrettä sekä yhden murskatun, kuivatun chilin
  • hauduttelin hetken miedolla lämmöllä, sitten sekaan hieman suolaa, pippuria ja yrttejä (tällä kertaa tuoretta basilikaa)
  • (tällä kertaa lisäsin myös kesäkurpitsan puolikkaista kovertamani sisuksen täytteeseen)
  • maun tarkistuksen jälkeen täyte on valmista paprikojen ja kesäkurpitsojen sisään, pizzan päälle, pastakastikkeen pohjaksi, makaroonilaatikkoon lisättäväksi tms.
Laitan ruokaa siis aika summittaisesti. Reseptien käyttö tuntuu vaikealta, vaikka olen viimeisen vuoden aikana hankkinut uusia keittokirjoja ja etsinyt ohjeita netistäkin. Ei ole sattumaa, että uudet kirjani ovat kasviskeittokirjoja. Pikemminkin vaihtelun halua.  

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Koe keittiössä


Onnistuin tekemään soirarouheesta jotain syömäkelpoista. Aiemmat kokeiluni eivät ole päättyneet yhtä hyvin. Aika kivaa että viitsin vielä yrittää, hyristelee hän tyytyväisenä.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Ihana valo


Malli/Pattern: Kalajoki by Tiina Seppälä
Lanka/Yarn: Shibuiknits Sock (Wasabi)
Puikot/Needle: 2,5mm

Vihdoin uudet sukat. En heti lämmennyt mallille, mutta päätin kuitenkin tehdä sen. Onneksi tein! Tykästyin neuloessani. Modernit, yksinkertaiset, mutta kaaviossa on kuitenkin sopivasti seuraamista. Kärjen toispuoleinen nauhakavennus on minusta erityisen elegantti.



Shibuin ihana sukkalanka raidoittui hassusti neuloessa, mutta en viitsinyt välittää.  Auringon valo polttaa värit kuvasta. Wasabi on oikeasti paljon herkullisempi. Mutta ei se haittaa. Ihana valo!

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Keinuhevonen


Meillä ollaan huonolla tuulella. En minä kuitenkaan. Mutta aloitin paaston, päätä särkee ja palelee. Yritän hemmotella itseäni sallituilla jutuilla. Tytärten kanssa nukutuilla päiväunilla. Valokuvilla viikon varrelta. Tarkoitus oli kylläkin kuvata valmistunutta Sagittariaa. Mutta meillä asuu linssilude.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Anteeksi että tuijotan

Päivänä eräänä kävelimme esikoisen kanssa Kauppakatua pitkin, kun näin upeat ruskeavalkoiset kirjoneulelapaset. Mahtavat! Niin hienot, että taisin unohtua tuijottamaan. Videovuokraamossa bongasin Calorimetryn. Innostuin, että joku on neulonut Ravelry-ohjeella! Sittemmin muistin, että onhan ohje julkaistu Novitassakin. Mutta yhtä kaikki: joku on neulonut itse ja käyttää neulettaan!

Silmäni ovat viime aikoina avautuneet näkemään kotikutoisia asusteita joka puolella. Käsityöharrastuksen kasvusta on puhuttu paljon, mutta silti on yllättävää nähdä se käytännössä. Ja ihanaa! Niin ihanaa, että monesti taidan unohtua tökerösti tuijottamaan toisten kädenjälkiä ihaillessani. Yläasteikäisenä luulin olevani suurin piirtein ainut neulekärpäsen puraisema.

Monesti olen miettinyt, mistä innostus kumpuaa. Minulle neulominen on ollut rentoutumista, uuden oppimista, ehkä hieman myös pyrkimystä yksilölliseen pukeutumiseen (vaikkeivat neuleeni aina niin hienoja ole olleetkaan, etenkään silloin yläastelaisena). Lasten myötä näkökulma on laajentunut. Käsityöt edustavat kestävyyttä ja pysyvämpiä arvoja. Kun on käsitys jonkin valmiin vaatimasta työmäärästä, ei voi kun hämmästellä monien tuotteiden hintoja kaupoissa. Itse tekeminen vastustaa kertakäyttökulttuuria.

Jotain tällaista toivoisin myös lasten omaksuvan. Alku ainakin on lupaava, sillä kaupunkireissuilla esikoinen haluaa ensin lelukauppaan ja sitten lankakauppaan. Kunhan hienomotoriikka kehittyy paksun virkkuukoukun asteelle, aloitamme tekijäksi sosiaalistamisen ihan käytännössä.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Kauniit tytöt

"Äiti, kun sinä olit lääkärissä, sinulla oli ikävä kauniita tyttöjä ja kauniilla tytöillä sinua", lausahti esikoiseni taannoiseen poissaolooni viitaten. Lauseessa kiteytyi hämmästyttävästi tämänhetkinen identiteettiahdistukseni: Äitiys yhtenä niistä harvoista asemista, jotka ihan oikeasti tekevät ihmisestä korvaamattoman (niin korvaamattoman että lyhyen poissaolon aikana ikävöidään!). Sekä "kauniit tytöt" identiteettikategoriana, josta olen joutunut luopumaan.

Ei sillä, että nuorempanakaan olisin mieltänyt itseäni erityisen kauniiksi. Mutta nyt en tytöksikään. Raskaudet ovat ravistelleet minäkäsitystäni aika rajusti, eivätkä näin pinnallisessa mielessä todellakaan positiiviseen suuntaan. Ja toisaalta kun yhdistän ulkonäössäni tapahtuneet muutokset raskauksiin, olen myös elätellyt toivetta jonkinlaisesta palautumisesta. Mutta kun vauvan ikä lähentelee puoltatoista vuotta, on ehkä korkea aika katsoa totuutta silmiin. Ongelmallista vain, etten kykene sopeutumaan identiteettiin, jota peilikuvani minulle tarjoaa.

Olen kuitenkin hirmuisen onnellinen mutkattomuudesta, jolla tyttäreni määritteli itsensä kauniiksi tytöksi. Määre on hänelle arvovapaa, eikä sen kanssa tarvitse kursailla. Ehkä minäkin olen kolmevuotiaana osannut suhtautua samoin, mutta melko pian sen jälkeen - näin muistan - olen jo osannut reflektoida itseäni tietoisena siitä, mikä on "sopivaa". Ja luulen monen muunkin tytön/naisen melko nuoresta osanneen. Sosiaalista sokeutta en lapselleni toivo, mutta sydämestäni toivon, ettei hän tulisi sisäistämään samaa itsensäarvottamisen matematiikkaa itsetuntonsa kustannuksella.

Ihanaa naistenpäivää erityisesti kaikille ihanille naisille!

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Mary Olki










Harvoin teen kirpputorilöytöjä. Oikeastaan taidan hieman vierastaa nykymuotoisia kirpputoreja. (Onko niissä oikeasti jokin muuttunut sitten lapsuuteni, jolloin ne olivat mielestäni mahtavia paikkoja, vai kuvittelenko vain?) Tänään poikkesimme tytärten kanssa vanhan tavaran liikkeeseen. En juurikaan osaa virkata. Pelkästään kirjan näkeminen oli kuitenkin sellainen esteettinen elämys, etten raskinut jättää sitä.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Työvoittoja (ja huutomerkkejä)

Harvoin mikään kolahtaa kuin metrinen halko, tai Vilman julkaisema Sagittaria -stoola. Aloitin neulomisen heti (siis HETI! tai ainakin heti kun sain haettua langat kaupasta). Paksusta langasta, kuten originaali versiokin. Vihreästä kuten aiempi huivini. Samasta vihreästä - mietin, olenkohan vähän jo tylsä... Sitten mietin, tulinkohan valinneeksi liian vaativan mallin. Kaavio tuntui vain vilisevän silmissä, ja keskiosan mallikerran jokainen nyppylä näytti erilaiselta kuin edellinen. Puikotkin, ihanat knitpicksit, hajosivat kaksi kertaa. Eivät sentään neulojasta johtuvista syistä, mutta kuitenkin. Purkukertoja lakkasin aikaa sitten laskemasta.



Mutta nyt se etenee! Olen oppinut mallikerran, ja sen lisäksi päässyt oikein harjoittelemaan niin väliaikaista luontia (mikähän se viralliselta nimeltään lienee? 'Provisional cast on' lukee ohjeessa) sekä löysää huivinreunan päättelyä. Ja arvatkaas osaanko ne myös! Joten nyt minulla on uusia taitoja ja pian myös ensi talveksi lämmin huivi. Tänä talvena sitä ei toivottavasti enää tarvita. Me odottelemme jo kevättä!




Nämä kuvat eivät tietenkään ole Sagittaria, vaan toinen työvoittoni: kirjoneule! En ole niitä juurikaan harrastanut, monestakaan syystä: En juuri pukeudu kirjavaan. Kirjomalleista myös tahtoo tulla mieleen tekopirteä hiihtoretki 70-luvun hengessä. Repussa makkaraleipiä ja termospullollinen mustaa kahvia. Taidan olla myös liian laiska neulomaan kirjoja. Viime aikoina olen kuitenkin bongannut kiehtovia, modernejakin kirjoneuleita, ja ihastunut. Ja eihän se koskaan siihen jää.


Lanka/Yarn: Drops Karisma
Puikot/Needles: 3,5mm

Nämä lapaset ovat noin ensimmäinen kirjoneuleeni, ja siihen nähden onnistuivat oikein hyvin. Sitä vieroksumaani hiihtoretkien henkeä näissäkin on, mutta halusin harjoitella. Neulepinta jäi hieman arpiseksi, mutta tasoittui kastelemalla. Lanka on myös pehmeää, ei kutita. Koska käytin suosituksen mukaista puikkokokoa en neuletiheyksillä päätäni vaivannut, ja sainkin aikaiseksi melko reilut rasat. Taidankin luovuttaa ne sopivammankokoisten käsien käyttöön.